Esi-isien niksit eivät auta, jos uusista tulisijoista aikoo ottaa tehot irti – yksi syvään juurtunut lämmitystapa vain nokeaa hormin
Puunpolton puhtaudesta puhuttaessa ensimmäiset mielikuvat tuovat mieleen ilmastonmuutoksen torjunnan. Yhtä hyvin asiaa voi lähestyä oman terveyden ja kukkaron kulmasta.
Tulisija pitäisi latoa aluksi vain puolilleen ja aloittaa pienillä klapeilla. Kuva: Markku VuorikariHengitämme ilmaa, johon omat ja naapurimme tulisijat laittavat omat mausteensa.
THL:n sivuilla on kattava kuvaus sen lyhyt- ja pitkävaikutteisista vaikutuksista. Savun sisältämät pienhiukkaset aiheuttavat hengitystie- ja sydänoireita erityisesti riskiryhmille ja lisäksi infektioita lapsille.
Muita pitkäkestoisia vaikutuksia on vaikea näyttää toteen ja johtaa suoraan savuun, eikä kaikki vaikutuksia edes tunneta. Varmaa on, että savun sisältämissä pienhiukkasissa on syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä, ja niitä siis valitettavasti vedämme keuhkoihimme.
THL arvioi, että vuosittain 250 ihmistä kuolee ennenaikaisesti lämmityssavun aiheuttamien pienhiukkasten vuksi.
Espoon kaupungin ympäristönsuojelun valvontapäällikkö Maria Myllynen seurannut pääkaupunkiseudun ilmanlaatua aiemmin myös Helsingin seudun ympäristöpalvelussa HSY:ssä. Suurennuslasin alla ovat olleet nimenomaan pienpolton savuhaitat.
Hän muistuttaa, että Suomessa on periaatteessa erinomainen ilmanlaatu muihin maihin verrattuna. Kääntöpuolena on, että asuinpaikkaan katsomatta missä päin Suomea tahansa savu tekee joillain pientaloalueilla ilmasta yhtä terveellistä kuin ruuhka-aikana suurkaupungin kaduilla.
Näin voi käydä, kun monta lähekkäin olevaa taloa käyttää puuta lisälämmönlähteenä. Jokainen polttaa lämmityskaudella pari kolme kuutiota, ja savut painuvat välillä lähelle maanpintaa.
Toisaalta pelottelusta ei ole mitään hyötyä, ja tarvitsemme jo huoltovarmuuden vuoksi tulisijoja.
Savuhaittojen vähentämiseksi Myllynen kertaa muutaman perusasian. Ensinnäkin pitäisi tuntea oma tulisijansa.
”Esivanhemmilta opitut taidot eivät päde enää uusiin tulisijoihin. Ne päästävät hiukkasia ilmaan paljon vähemmän kuin ennen, mutta vain, jos niitä osaa käyttää.”
Uuden takan käyttöohjeet tulevat tulisijan mukana ja löytyvät netistäkin. On tärkeää opetella, miten ilmaa ohjataan tulipesään sytytettäessä sekä palo- ja hiillosvaiheessa.
Lisäksi tulisi polttaa aina mahdollisimman kuivaa puuta, sillä kostea puu tunnetusti savuttaa.
Sitten on vielä kolmas asia, joka tahtoo joskus unohtua.
”Jätteille on oma järjestelmänsä. Niitä ei pidä laittaa tulipesään”, sanoo Myllynen.
Hän lisää, että sytytyksessä voi käyttää hieman paperia. Sen sijaan tietosuojapaperit, pahvipakkaukset ja etenkin muovit on syytä toimittaa kierrätykseen.
Roskien polttaminen tulisijassa on kiellettyä ja heikentää hengitysilmaa sekä toisinaan naapurisopua. Lisäksi siinä nokeaa horminsa ja altistaa rakennuksen pahimmillaan nokipalolle.
”Esimerkiksi maitopurkit sisältävät muovia, joka tiivistyy hormiin – varsinkin jos palolämpötila ei ole tarpeeksi korkea.”, toteaa Myllynen.
Kartonkia käytetään usein tulisijassa sytykkeenä, ja osalla on kiusaus ottaa niistä energiahyötyä sekä vähentää kierrätettävää tai roskaa.
”Energiantuoton hyöty on kyseenalainen, jos sillä pilaa hormiaan.”
Savu kertoo paljon. Sytyttäessä ja puita lisätessä savu tummenee hetkeksi, mutta sen pitäisi vaalentua muutamassa minuutissa. Tällöin palaminen on mahdollisimman vähäpäästöistä.
Talvella piipusta pitäisi näkyä vaaleaa tai harmaata savua, kesällä ei mitään.
”Kitupoltto” on yksi tumman savun lähde, mihin osa lämmittäjistä sortuu tarkoituksella rajoittamalla tuloilmaa. Ajatuksena on ehkä saada kauan lämpöä, mutta todellisuudessa siinä saa vain nokisen hormin.
Sytytyksen tekniikallakin on merkitystä. Kannattaa aloittaa pienillä puilla, täyttää tulipesä vain puolilleen sekä latoa löysästi puut vaakasuoraan ja irti tulipesän seinistä.
- Osaston luetuimmat
