Kukkapenkkien syyssiivouksen aika on nyt – kaikkea ei kuitenkaan kannata leikata alas

Viimeiset syysasterit availevat vielä kukintojaan, mutta valtaosa puutarhan monivuotisista kukista on jo valmistautumassa talvilepoon. Kesäisen värikkyyden tilalla on ruskeaa, räytyvää ja kellastuvaa. Kaikki vihreä energia pakkautuu kasvien juurakoihin odottamaan tulevaa kevättä.

Aiemmin puutarha valmisteltiin talven tuloon siistimällä lähes kaikki lakastuneet varret pois. Nykyisin ne neuvotaan yhä useammin jättämään paikalleen.

Valtaosa lehdistä maatuu jo yhden talven kuluessa niin, että niistä ei ole haittaa kevään uudelle kasvulle. Maatuessaan ne vapauttavat maahan ravinteita ja toimivat luontaisena maanparannusaineena. Onkin turhaa energian haaskaamista siirrellä lehtiä paikasta toiseen, kun ne voi jättää myös paikalleen ja vieläpä hyötyä tästä.

Lehdet ja varret myös suojaavat kasvien juuria kylmyydeltä ja roudalta ennen kuin pysyvä lumi on satanut. Liian tiiviinä kerroksena ne voivat kuitenkin aiheuttaa myös haittaa.

Siksi kukkapenkin kevyt syyssiivous on edelleen paikallaan. Leikkaamalla ja haravoimalla varmistetaan, ettei perennapenkin päälle synny talven ajaksi hapen kulkua tukahduttavaa märkien lehtien peittoa.

Lakastuneet lehdet saattavat houkutella myös tuholaisia kuten lehtokotiloita, jotka talvehtivat erityisen mielellään päivänliljojen ja kuunlehtien mättäissä. Kotiloiden suojapaikat vähentyvät merkittävästi, kun lempilajien varret leikataan lyhyiksi.

Jos kukkapenkkiin on päässyt pesiytymään juolavehnää tai muita sitkeitä rikkakasveja, on syksy hyvää aikaa niiden kitkemiseen. Syvälle tunkeutuneet juuret nousevat kosteasta maasta nyt kevyemmin kuin kesällä. Rikkaruohoisessa penkissä kukkavarret on perusteltua siivota pois, sillä leikkaus helpottaa kitkemistä.

Myös kaikki härmän tai muiden kasvitautien vaivaamat kasvustot kannattaa leikata pois syksyllä, jotta kasvusto säilyisi tulevana kesänä terveempänä.

Koristeheiniä ja onttovartisia kasveja ei leikata syksyllä. Ritarinkannusten, särkyneidensydänten tai nauhusten kukkavarret voi sen sijaan taittaa talveksi alas, jolloin niiden ontot kukkavarret eivät jää avoimina keräämään vettä. Onttojen varsien kautta vesi pääsee syvälle kasvin juuristoon ja voi syksyn ja talven aikana mädännyttää koko kasvin.

Jo ulkonäönkin vuoksi kannattaa osa perennapenkin kasveista jättää talventörröttäjiksi. Ne tuovat tervetullutta korkeusvaihtelua ja lumettuvat kauniisti. Samalla akileijat, vanhat puutarhaliljat ja monet muut kasvit saavat siemennettyä rauhassa. Monien lajien siemenkodista riittää iloa myös talven pikkulinnuille.

Toisaalta syksyinen siivoaminen voi hillitä niiden lajien leviämistä, jotka tuottavat hyvin runsaasti siementaimia. Kokemus on tässäkin avuksi. Uutterina siementäjinä tunnetaan muun muassa pikkuasterit, vuorikaunokit ja vuohenkellot.

Kukkapenkkiin pudonneet omenat on syytä haravoida pois, mikäli niitä on kertynyt niin runsaasti, että uusi kasvu joutuu pinnistelemään päästäkseen esille. Omenoiden maatuminen kestää lehtiä kauemmin. Pudokkaat ovat harmillisia myös omenapuulle itselleen, sillä ne levittävät eteenpäin muumiotaudin itiöitä. Siksi ne olisikin hyvä kerätä kompostiin ja peittää lehdillä. Kaupunkialueilla on syytä käyttää umpinaista kompostoria, jotta kerätyt hedelmät eivät houkuttele jyrsijöitä.

Samalla kannattaa pitää mielessä myös se, että puutarhan olennainen merkitys on tuottaa hoitajalleen iloa ja virkistystä. Jos mieli lepää, kun lakastuneet kukkavarret on siistitty pois, kannattaa näin toimia. Ajan säästöä tavoitteleva taas voi yhdistää kukkatarhan siivouksen kevään muihin töihin.

Etenkin päivänliljojen alta löytää helposti talvisuojaan hakeutuneita kotiloita. Lehtien poisto ei tuhoa koko kotilokantaa, mutta rajoittaa sen leviämistä. Kuva: Säde Aarlahti