Kotivara ei ole erillinen laatikollinen sissimuonaa – Ohjeet varautumisesta heijastelevat aikaansa

Kotivara on termi, joka tuli suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään keväällä 2020, kun koronakaranteeneja alettiin määrätä. Jos lähikauppa oli toiminut käytännössä jääkaapin jatkeena, ei oman kodin kaapeissa välttämättä ollut mitään ylimääräistä syötävää yllättävän kaupassakäyntikiellon varalle.

Kotivaralla tarkoitetaan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) mukaan sitä, että kaapeissa olisi ruokaa, vettä ja hygieniatuotteita sen verran, että kotitalous pärjäisi ainakin 72 tuntia häiriötilanteen sattuessa.

Ruokaan liittyvät ohjeet voisi tiivistää niin, että kotivara ei ole jokin erillinen laatikko täynnä sissimuonaa. Kotivara tarkoittaa, että sellaista ruokaa, jota kotitaloudessa muutenkin syödään, pitäisi olla yli päivittäisen tarpeen.

Varautumiseen kuuluvat myös esimerkiksi välttämättömät lääkkeet ja joditabletit, paristokäyttöinen radio ja taskulamppu, varavirtalähde, retkikeitin ja muuta, mitä tarvitaan esimerkiksi pitkittyneen sähkökatkoksen, onnettomuuden, sairauden, lakon, tietoliikenneyhteyksien katkeamisen tai muun syyn vuoksi.

Kotivaran käsite ja sisältö lainattiin Suomeen aikanaan Ruotsista ja Sveitsistä, kertoo yliopistonlehtori Kaija Rautavirta Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Kotivara-termiä käytettiin ensimmäisen kerran kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeessa vuonna 1966. Tietolehtistä ei kuitenkaan koskaan laitettu jakoon, mutta syy siihen on hämärän peitossa.

”Tietenkin voi arvailla, että syyt saattoivat olla poliittisia, tai sitten pelättiin paniikin lietsomista”, Rautavirta toteaa.

Ensimmäisessä kotivaraa koskevassa ohjeessa painotettiin elintarvikkeiden kotivarastointia. Kotiin kehotettiin varaamaan tavallista enemmän kuivatuotteita ja säilykkeitä sekä esimerkiksi saippuaa.

Ohjeessa todettiin, että vaikka Suomi on elintarviketuotannossa suhteellisen omavarainen, maa on monen hyödykkeen osalta täysin riippuvainen tuonnista. Tuontielintarvikkeista erillisen maininnan saivat sokeri, suola, kahvi ja tee. Kotivaraa kehotettiin kerryttämään kahden viikon tarpeiksi.

Ensimmäinen kotitalouksiin jaettu kotivaraesite näki päivänvalon vuonna 1971, ja sen taustalla oli Suomen väestönsuojelujärjestö. Sittemmin järjestö sulautui osaksi nykyisinkin tunnettua SPEKiä.

Vuoden 1971 kotivaraohjeissa lähtökohtana oli varautuminen tilanteeseen, jossa ulkopuolinen kriisi vaikeuttaa tuontia Suomeen. Tässäkin ohjeessa kotivaran ohjeeksi annettiin kahden viikon kulutusta vastaava määrä, ja ohjeissa keskityttiin lähinnä elintarvikkeisiin.

Nykyiset SPEKin kotivaraa koskevat ohjeet koskevat vähintään kolmen vuorokauden ajanjaksoa, ja ohjeissa kehotetaan pohtimaan muutakin kuin elintarvikkeita ja vettä. Esimerkiksi lämpimänä pysyminen on hankalaa, jos ainoa lämmitysmuoto on suora sähkölämmitys.

Rautavirta huomauttaa, että käsitys kotivarasta heijastelee aikaansa.

”Esimerkiksi joditabletit lisättiin listalle Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Tietenkin ohjeita päivitetään myös jatkossa.”