Sanna ja Kai Lavila tapasivat Alavuden yöelämässä vuonna 1996. Hirsi- ja muu rakentaminen on yksi heidän harrastuksistaan ja vastapainoa työpäiville tietokoneen ääressä. Takana näkyy Kummitustalo, joka on talvet kylmillään. Kuva: Taina Renkola
Kulkuri opetti Kai Lavilan soittamaan sahaa – lopulta tämä pyydettiin oopperarooliin
Hunajaa, hevosia, taidenäyttelyitä, sahan soittoa, hirsirakentamista, nuorisoseuratoimintaa. Kääntäjä Kai Lavila on perheineen monessa mukana.TilaajalleAlavus
Laviloiden koti Alavuden Tuurissa sijaitsee hieman syrjässä Keskisen kyläkaupan huiskeesta, pellon laidassa. ”Jos täältä jonnekin pitäisi lähteä, suunta on syvemmälle metsään”, Kai Lavila sanoo. Kuva: Taina RenkolaKai Lavila on tehnyt etätöitä 20 vuotta.
Hän kääntää kotonaan Alavudella Netflixin, Disneyn ja Ylen tv-sarjoja ja elokuvia sekä pelejä englannista suomeksi.
Lavila on asunut Alavuden Tuurissa koko elämänsä, lukuun ottamatta opiskeluaikaa Tampereella.
Rauhallisessa paikassa on paljon tilaa omille projekteille. Toisaalta asuinpaikka ei pakota kompromisseihin.
”Täällä asuminen ei sulje pois asiantuntijatöitä ympäri maailmaa. Toimin muun muassa konsulttitehtävissä ja Senior Content and Localisation Specialistina ulkomaisille yhtiöille ja ohjaan freelance-kääntäjien tiimiä kotoa käsin.”
Kääntämisen rinnalla Kai Lavilalla ja hänen vaimollaan Sanna Lavilalla on hengästyttävän monta rautaa tulessa.
Nyt vireillä ovat toisen hevostallin rakentaminen, hunajalinkoomon suunnittelu ja hirsisen taukotuvan veistäminen.
Arkeen kuuluu metsätöitä ja perheyrityksen mökkivuokrausta, joka on sesonkiaikaan kiireistä. ”Alueelle on vetoa. Täyttöaste on 100 prosenttia.”
Sanna on Alavuden ratsastusseuran hallituksessa. Kai on Tuurin nuorisoseuran puheenjohtaja. Laviloilla on neljä lasta ja 14 lemmikkiä vuohista hevoseen.
”Harrastukset ja työ nivoutuvat toisiinsa. Toimintaa on laajennettu pikkuhiljaa. Tämä on meidän perheellemme elämäntapa”, Kai sanoo.
”Kaikki on tee-se-itse-meininkiä.”
Kai oli 2000-luvun alussa töissä it-alalla, kun kansainvälinen yritys haki pelialustoille kääntäjää. Hän alkoi tehdä käännöstöitä sivutoimisena toiminimellä.
Pelien kääntäminen laajeni pian pokerista muihin peleihin ja elokuvien ja sarjojen AV-käännöksiin. Kai jäi pois päätyöstään, samoin vaimo.
Lopulta uusien toimialojen myötä yritys muutettiin osakeyhtiöksi.
Nyt suurimmat asiakkaat ovat Britanniassa, Espanjassa ja Puolassa. Kai tekee myös suomalaisyritykselle dubbauskäännöksiä, joissa musiikkitausta ja rakkaus suomen kieleen auttavat kääntämään muun muassa lastenlauluja suomeksi.
Lavilat ovat tarttuneet tilaisuuksiin. Kaikki löytää tarkoituksensa ajan mittaan.
Vuosia takaperin Sanna haaveili, että ikkunasta saisi katsella kaunista vanhaa taloa. Nyt tontilla on kolme vanhaa hirsirakennusta, jotka on siirretty Töysän Ritolasta, Evijärveltä ja Ylistarosta.
Vuonna 2014 siirrettiin Kummitustalo, joka löysi paikkansa kesäisten näyttelyiden pitopaikkana. Esillä on ollut esimerkiksi Kain ja muiden taiteilijoiden öljyväritöitä, Alavuden seudun rock-valokuvia ja Suomen suurin Irwin Goodman -kokoelma.
Näyttelyt esittelevät paikallista osaamista. Viikonlopun mittainen näyttely on kerännyt parhaimmillaan 450 kävijää. ”Se on sopiva määrä: kaikkien kanssa ehtii keskustella, eikä ole tungosta”, Kai sanoo.
Tulevalle kesälle näyttelyä ei ole vielä mietitty. Kaihin saa ottaa yhteyttä.
Kummitustalon elokuisissa illoissa myydään myös juuri lingottua omaa Kummitustalon hunajaa.
Hunajantuotanto alkoi kahdesta pesästä. Nyt pesiä on parikymmentä omassa pihapiirissä Tuurissa, Laviloiden lunastamalla Sannan kotitilalla Hakojärvellä ja Salonkylän metsässä.
”Myyntiin hunajaa tulee muutama sata kiloa”, Kai kertoo.
Mehiläistarhausta harjoitetaan jo neljännessä polvessa. Lavilat suunnittelevat erillistä linkoomoa.
Vakioasiakkaita on kertynyt, ja kaikki hunaja tulee myydyksi vuoden mittaan. ”Mainostaa ei tarvitse, yhdeltä alueelta kerätty laji- ja lähihunaja selvästi kiinnostaa ihmisiä.”
Kummitustalon näyttelyissä soi myös saha.
Kai soitti punk- ja metallibändeissä kitaraa, rumpua ja bassoa koko nuoruutensa. Rock-bändi Kuollut etana voitti rocklyriikan suomenmestaruuden ja kiersi maata.
Kun bändi hajosi 2005, Lavilat rakensivat talon Tuuriin.
Soittohomma oli tarkoitus lopettaa. Toisin kuitenkin kävi ja Kai päätyi soittamaan juuri Idolsista nousseen Jani Wickholmin bändiin.
Muutaman vuoden ajan keikkoja oli todella paljon. "Ammattilaisten kanssa oli todella mukava vetää."
Sahan soittoon Kain vihki kiertävä sahansoittaja, kulkuri Aarto Viljamaa.
Viljamaa tuli joka vuosi polkupyörällä Kain sedän, luomupioneeri Klaus Lavilan maatilalle. Viljamaa kierteli myös Suomen kouluja 1970–1980-luvuilla. Polkipa hän Kainkin kouluun Tuurissa: soitteli sahaa ja sai vaivanpalkaksi aterian.
”Hänellä oli hieno kullattu saha, johon muut eivät saaneet koskea.”
Kun Viljamaa alkoi olla huonossa kunnossa, setä ehdotti, että Kai ja hän opettelisivat sahan soiton. Viljamaa näytti, miten se käy: vähän kuin viulun soittaminen, kuvailee Kai.
Sanna Lavila on toiminut hevosten kanssa lapsesta asti. Kotona on shetlanninponi Ruusu ja Vappu-suomenhevonen. Kotitilan navettaa muutetaan parhaillaan hevostalliksi. Sinne tulee islanninhevosia. Kuva: Taina RenkolaSaha on vienyt Kain esiintymään kirkkoihin – ja oopperaan. Hän esitti Kuolemaa ja soitti sahaa jalasjärveläisen säveltäjävirtuoosi Joose Tammelinin Satu Sammosta -oopperassa.
120 esiintyjän teoksen harjoitukset kestivät vuoden. ”Ensimmäisen kerran, kun soitin sahaa sinfoniaorkesterin kanssa ja sahasta pääsi ensimmäiset vingahdukset, koko orkesteri nousi taputtamaan.”
Kokemus oli kokonaisuutena todella hieno, ja produktio valittiin vielä lopulta vuoden oopperaksi.
”Loppuunmyydyn Musiikkitalon estradilla tunnelma oli melkoisen upea.”
Lavilat mainitsevat useamman kerran haastattelun aikana saamansa tuen. Alueen elinkeinoviranomaiset ja Seinäjoen ja Alavuden elävän musiikin yhdistykset ovat tukeneet, samoin paikalliset kokeneet urakoitsijat, rakennusmiehet, koneyrittäjät ja mehiläistarhaajat.
Kai kutsui kerran vahingossa paikallista mehiläistarhaajaa kilpailijakseen. ”Hän korjasi, että olemme kollegoita.”
Tukea on myös tullut Sannan kotikylästä Hakojärveltä. Sinne on yritykselle valmistumassa talli, joka alkaa tarjota islanninhevosvaelluksia. Sanna kertoo, että maanomistajilta on saatu mukavasti lupia maastoratsastukseen.
”Tällä alueella halutaan auttaa. Apua on saanut joka asiaan”, Kai sanoo.
Laviloiden lemmikkeinä on 2 lammasta ja 2 vuohta, 5 silkkikanaa, suomenhevonen, shetlanninponi, kissa, leopardigekko ja koira. Lisäksi pihassa on mehiläispesiä. Kuva: Taina RenkolaMiten erilaiset projektit saa onnistumaan?
”Olen todella kiinnostunut kaikesta. Jokainen asia on seikkailu. Ei kannata aloittaa sillä, että rajaa jotain pois. Ihmisen potentiaali on valtava, kun sen vain saa valjastettua mielekkäästi käyttöön. Lisäksi oikea kumppani, jonka kanssa töitä ja suunnitelmia on mukava tehdä, moninkertaistaa lopputuloksen”, Kai sanoo.
”Riskiä pystyy hallitsemaan, kun rakentaa toimintaa itse. Ei pidä lähteä niin isosti, että väsyy tai kyllästyy”, Sanna sanoo.
Esimerkiksi Laviloiden ystävien kanssa järjestämä ilmaisfestivaali Hukkarock kasvoi 2000-luvun alussa niin isoksi, että työtä alkoi olla liikaa. Se lopetettiin.
Sinnikkyyttä tarvitaan, että projektit eivät jää kesken. ”Vaimo pitää välillä suitsista, että projektit saa loppuun. Oman pään sisällä räjähtelee ideoita”, Kai sanoo.
Kuka?
Kai Lavila on 48-vuotias. Hän on syntynyt ja asuu Alavudella.
Opiskellut Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa Virroilla.
Perhe: Vaimo Sanna Lavila ja 4 lasta, joista vanhin asuu jo omillaan.
Yritykset: Lavilat Oy, Kummitustalon Hunaja, Ratsutalli Haavisto
Harrastaa musiikkia, lukemista, öljymaalausta, shakkia ja strategiapelejä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
