

Pulleiden kukkasipuleiden sisällä kaikki on jo valmista kevään kukintaa varten. Sipuleiden tarvitsee vain kasvattaa juuret, jotta ne saavat imettyä maasta kosteutta ja pysyvät paikoillaan, kun kukka-aihe ponnistaa maasta ylös aurinkoon.
Puutarhurin tehtäväksi jääkin lähinnä varmistaa, että istutustyöt hoituvat syksyllä riittävän varhain, jotta maa ei routaannu ennen kuin sipulit ovat kunnolla juurtuneet.
Viihtyessään pihalla sipulikukat monistuvat ja kasvavat esiin vuosi vuodelta monilukuisempina. Sen vuoksi niitä soisikin istutettavan uusille pihoille heti ensimmäisten lajien joukossa.
Toisaalta sipulikukkia kannattaa suosia myös silloin, kun halutaan nopeasti kaunista. Syksyllä istutetut tulppaanit kasvavat esiin täydessä komeudessaan jo tulevana keväänä. Sen sijaan vaikkapa pionin taimen kukintaa voi joutua odottamaan joskus useampiakin vuosia.

Tulppaani- ja narsissisipulipussit ilmestyvät kauppojen myyntihyllyihin yleensä viimeistään syyskuun puolivälissä. Mitä lämpimämmässä myyntihyllyt sijaitsevat, sitä nopeammin kannattaa tällöin olla liikkeellä. Kuiva huoneilma kuivattaa sipuleita ja saattaa herättää henkiin niissä piileviä kasvitauteja.
Omaan ostoskoriin hyväksytään vain terveitä, napakoita, lepotilaisia ja kolhiintumattomia yksilöitä. Pusseja varovasti vertaamalla pääsee kärrylle siitä, miltä minkäkin sipulin tulisi näyttää.
Jos sipuleita ei voida istuttaa välittömästi, säilytetään niitä kotona ilmavassa ja viileässä paikassa.

Yllättävää kyllä, on monilla kaikkein matalimmilla kukilla suhteellisen pitkät juurtumisajat. Varhaiskevään pikkukukat, kuten lumikellot, kevättähdet ja helmililjat olisikin hyvä saada istutettua syyskuun kuluessa tai viimeistään lokakuun alussa. Pitkää juurtumisaikaa tarvitsevat myös keisarinpikarililjat sekä tarhahyasintit.
Myös narsissit hyötyvät pitkästä juurtumisajasta, joskin niiden kohdalla on lajikekohtaisia eroja. Sen sijaan tulppaanit kykenevät juurtumaan kylmässäkin maassa. Tulppaanin sipuleita voi pienellä varauksella kairata maahan vielä marraskuussa, jolloin maan pinta on jo kohmeessa.


Hyviä paikkoja sipuli-istutuksille ovat kukkapenkkien reunustat, pensaiden aluset, harvat, vanhat nurmikot sekä keväällä nopeasti lämpenevät rinteet ja muurit. Paikan valinnassa tärkeintä on, että sipulit eivät talvikuukausina joudu tekemisiin märkyyden kanssa. Samasta syystä myös tiivis savimaa soveltuu sipulikukille huonosti.

Sipulien ryhmittelyssä ja lajikevalinnassa on yhtä monta oikeaa vastausta kuin on pihaakin. Kevääseen heräävässä maisemassa avointa tilaa on yleensä riittämiin, joten väriristiriitoja syntyy aniharvoin. Tämän todistavat myös valmiit sipulilajitelmat, joita löytyy niin harmonisen yksisävyisissä kuin riemunkirjavissakin vaihtoehdoissa.
Istuta sipulikukat hiekansekaiseen multaan paikkoihin, jotka eivät syksyn ja talven aikana kerää kosteutta. Jos maa on tiukkaa savea, tulee maahan sekoittaa hiekkaa ja/tai mursketta.
Tee istutus riittävän syvään. Yleensä istutuspussin kyljessä on ohjeet oikeasta istutussyvyydestä. Älä poikkea niistä. Jos kunnon ohjetta ei ole, tee istutuskuopasta kolme kertaa sipulin korkuinen.
Ravinteikkaat sipulit ovat myyrien lempiherkkua. Riskialttiilla pihoilla kannattaa kokeilla narsissien ja laukkojen kasvatusta. Niitä myyrät useimmiten kaihtavat. Myös kauriit ja peurat antavat näiden lajien usein kukkia rauhassa.
Vältä ruohonleikkuuta keväällä ja alkukesällä, kunnes kevään kukkijat ovat kuihtuneet ja ehtineet kerätä uutta energiaa tulevan vuoden kukintaa varten.
Monet pienet sipulikukat lisääntyvät itsekseen sivusipuleista tai siemenistä. Aloita keväisen kukkamaton kasvatus esimerkiksi idänsinililjasta, kevättähdistä tai posliinihyasintista. Vauhtiin päästyään keväinen kukkarunsaus monistuu vuosi vuodelta ilman sen kummempaa hoitoa.
Narsissimättäät on hyvä jakaa, mikäli ne tuntuvat kasvavan vuosi vuodelta tiiviimpinä. Liian ahtaassa narsissien kukinta kärsii.
Kestäviä, vuosi vuoden jälkeen kukoistavia tulppaaneja löytyy Triumph- ja Apeldoorn-lajikeryhmistä.