Kirja-arvio: Kuka saa sanoa mitä ja kenen kunniaa loukataan? Korkeimman oikeuden päätöstä odotellaan natsi-nimittelystä

En tiedä, mitä uskallan kirjoittaa tähän, jotten löydä itseäni tuomarin edestä. Samasta tilanteesta kuin toimittaja Johanna Vehkoo kutsuttuaan yksityisellä Facebook-sivullaan erästä äärioikeistolaista poliitikkoa natsiksi ja pelleksi. Varsinkin jos nuo sanat yhdistää yhdyssanaksi, voi tupsahtaa määräys oikeuteen tai vähintäänkin poliisin puhutteluun. Sen sijaan, jos nimittelee julkisesti tummaihoista ihmistä sillä toisella n-sanalla tai naista h-sanalla, ei siitä useimmiten koidu mitään seurauksia.

Riippuu ilmeisesti kunnianloukkaussyytteen nostajasta ja syyttäjästä, miten käy. Vehkoolle on käynyt toistaiseksi huonosti, sillä hänet on tuomittu kunnianloukkauksesta parissakin oikeusasteessa. Nyt odotetaan korkeimman oikeuden päätöstä siitä, saako äärioikeistolaista julkisuuden henkilöä, joka toivoo kenen milloinkin ryömivän uuniin, kutsua rasistiksi tai natsiksi.

Jos korkein oikeus lopulta päättää, ettei saa, olemme heikoilla jäillä. Silloin suojellaan yhtä äänekästä ja julkisuudenkipeää ihmisryhmää, joka tehtailee kunnianloukkaussyytteitä liukuhihnalta. Heidän harjoittamansa päivänvaloa kestämätön suunpieksentä saa kuitenkin yhä jatkua ja voimistua etenkin verkossa. Missä piileskelee oikeudenmukaisuus? Mitä tapahtuu sananvapaudelle? Entäpä median mahdollisuuksille kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä?

Suosittelen lukemaan Vehkoon Oikeusjutun, mikäli haluaa saada verensä kiehumaan. Yksityisellä Facebook-seinällä julkaistun hyvin maltillisen tekstin, jossa oli asiat kohdallaan, ei pitäisi poikia kellekään vuosien piinaa ja terveyden sekä tulojen menetystä.

Pistää vihaksi ja harmittaa meidän kaikkien verovarojen tuhlaus. Poliisilla, syyttäjillä ja tuomareilla pitäisi olla enemmän kanttia kehottaa kaiken maailman häiriköitä menemään itseensä ja pistämään suunsa suppuun. Ihan ilman oikeustaistelua.

Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu. 213 sivua. Kosmos.