
Varsinkin pulskanpuoleiset kansalaiset lienevät kyllästyneet ainaiseen kirjoitteluun lihavuudesta. Etenkin, kun laihtuminen on niin hankalaa ja työlästä sekä onnistuessaankin usein tilapäistä. Ajoittain ilmestyy toki tutkimuksia, joissa pilkahtaa toivo kokonaan uudenlaisesta lääkeaineesta lihavuuden hoitoon. Niin nytkin, kun vakavasti otettava tiedelehti Nature julkaisi tutkimuksen inosiinista, joka lisää energian kulutusta kohentamalla rasvan polttoa.
Inosiini on elimistön oma yhdiste, joka on osallisena puriinien synteesissä. Ne ovat perimän eli geenien toiminnan keskeinen osa. Tutkimuksen juoneen kuuluvat myös rasvasolut. Rasvaa on ainakin kahta lajia, valkeaa ja ruskeaa. Valkeat rasvasolut varastoivat energiaa, kun taas ruskeat polttavat sitä lämmöksi. Vauvoilla on runsaasti ruskeaa rasvaa, joka pitää heidät lämpiminä. Iän mukana ruskea rasva vähenee muilla paitsi naparetkeilijöillä.
Kyseisessä Bonnin yliopiston tutkimuksessa havaittiin ruskean rasvan hiipuvien solujen erittävän runsaasti inosiinia. Se vaikutti muihin rasvasoluihin. Se aktivoi ensinnäkin ruskean rasvan soluja polttamaan energiaa. Lisäksi inosiini auttoi rasvan polttamista muuntamalla valkean rasvan soluja ruskeiksi.
Lisänäyttöä inosiinin tehosta saatiin hiiritutkimuksissa. Hiirille annettu inosiini nosti hapen kulutusta. Se heijastaa lisääntynyttä energian polttoa. Hiirilläkin ruskeaa rasvaa kertyi inosiinin vaikutuksesta. Kaiken kukkuraksi rasvainen dieettikään ei lihottanut inosiinihiiriä.
Täydentävissä kokeissa todettiin inosiinin vaikuttavan tehokkaimmin solujen ulkopuolelta. Elimistössä on molekyylejä, jotka siirtävät inosiinia solun sisään. Jos näitä siirtäjiä estetään, inosiinin rasvan polttoa kohentava vaikutus tehostuu.
Tutkijoiden ajatuksissa on kehittää rasvan polttoa lisäävä lääke, jollei inosiinista niin kenties siirtäjämolekyylien estäjistä.
Maailmassa on runsaasti ylipainoisia ihmisiä, meillä Suomessakin peräti kolme neljästä aikuisesta miehestä ja yli puolet naisista. Joten rasvan polttoa tarvitaan sydäntautien, aivohalvausten ja aikuisiän diabeteksen vähentämiseksi.
Lähde: Nature-lehden tiedejulkaisu
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori.