Eeva Kilven muistikirjassa toistuvat luonto ja vanhuuden yksinäisyys – erotiikka korostuu voiman lähteenä
Eeva Kilven päiväkirjanomaiset merkinnät on koottu isoon lahjakirjaan.
Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät. 262 s. WSOY”Nyt vasta minä tiedän, että ihminen itse ei tunne olevansa vanha. Vain muut näkevät vanhuuden.” Tuon ajatuksen Eeva Kilpi (s. 1928) on kirjoittanut muistikirjaansa 75-vuotiaana. Monet asiat ymmärtää vain kokemuksen kautta.
Kilven laaja ja arvostettu tuotanto on puhutellut, koskettanut, riemastuttanut ja hämmentänyt lukijoita 1950-luvun lopulta alkaen. Viime vuosina kustantaja on tarttunut kirjailijan päiväkirjanomaisiin merkintöihin.
Nyt pienten Sinisen, Punaisen ja Valkoisen muistikirjan jälkeen ilmestynyt Elämää kaikki päivät on kookas lahjakirja. Vuoden kiertoon sijoittuvat merkinnät ovat ajalta 1984–2011. Niinpä jonkin päivän oivallustaan tekijä kommentoi vuosikymmen myöhemmin.
Kilpi katsoo paikaltaan sukupolvia kahteen suuntaan. Nykyhetkestä ajatus kääntyy menneeseen, evakkouden jättämään ikävöintiin, rakkaisiin vainajiin, lapsuuden perheeseen tai toiseen suuntaan, lapsiin ja lastenlapsiin. Suhteet eivät ole aina olleet ongelmattomia.
Luonto, eläimet ja vanhuuden yksinäisyys ovat toistuvia teemoja.
Erotiikka pysyy voiman lähteenä: ”Minua kiehtoo yhä miehen anatomia.”
Aikuisen pojan kuolema vuonna 1996 on suru, johon hän usein palaa.
Ajatustaakka kaikista maailman sodista painaa kirjailijaa. Väistämättä syntyy yhteyksiä nykytilanteeseen. Maaliskuussa 2000 hän on toiveikas:
”Vladimir Putinista on tullut eilen Venäjän presidentti. Jospa hän hoksaa antaa meille Karjalan takaisin.”
Eeva Kilven tekstiä vasten on ilo peilata omaa ajatteluaan. Lahjakirjan prameus ei aina tue sisältöä. Toisinaan yksityinen kokemus, spontaani merkintä tuntuu vierastavan avaraa esille panoa, tyhjää tilaa ympärillään.
Lue lisää:
- Osaston luetuimmat
