Puutarhan vesiaihe ei enää ole pelkkä koriste – fiksu puutarhuri kerää sadevedet talteen

Oma pihalampi lienee monen puutarhaharrastajan haavelistalla. Ajatus liikkuvasta vedestä, sen mukanaan tuomista äänistä sekä veden partaalla kasvavista kasveista ei voi olla kiehtomatta kotihortonomin mieltä.

Monen haaveilun jarruna on kuitenkin ollut pelko lammen tai puron vaatimasta työstä ja hoidosta.

Vesiaiheita on totuttu pitämään melko suuritöisinä, mutta niiden maailma on viime vuosina muuttunut melkoisesti. Vesiaihe ei ole enää pelkkä pihan koriste, vaan osa kestävämpää asumista. Keräämällä talteen sadevettä voidaan saada pihalle sekä kauneutta että käytännöllisyyttä. Nykyaikainen pihalampi usein jopa helpottaa pihan hoitoa.

Veden solina ja pieni liike ­lisäävät lammen kauneutta. Pumpun avulla lammen vesi säilyy myös kirkkaampana. Kuva: Säde Aarlahti

Kun vettä säilötään lampeen tai ojaan, hulevesien virrat pienentyvät, luonnonvesistöt säilyvät puhtaampina ja puutarhan kasvit voivat käyttää talteen poimitun veden hyödykseen pikku hiljaa sään poutaannuttua. Parhaimmillaan puutarha säilyy vehreänä ja elinvoimaisena pitkienkin hellekausien yli.

Pihan reunassa kulkeva oja ei enää olekaan ”vain” oja, vaan se nostetaan yhä useammin osaksi puutarhaa. Pihan kosteikkoon voi jopa perustaa varsinaisen sadepuutarhan istuttamalla sen laitamille veden vaihtelua kestäviä kasveja. Oja voi olla yhtä kaunis ja monilajinen kuin perinteinen kukkapenkkikin.

Jos tilaa on tarpeeksi, voidaan kosteikko säilyttää luonnontilaisena painanteena, jolloin se houkuttelee myös veden äärellä viihtyviä eläimiä. Pienillä pihoilla painanne on usein hyödyllisintä täyttää kivillä ja murskeella, jolloin painanne toimii imeytyskenttänä, mutta koko sen pinta-ala voidaan hyödyntää vaikkapa kasvien kasvatukseen.

Suihkulähde tuo eloa pieneenkin pihaan. Altaan reunalla kasvaa keltakukkainen anatolianpaloyrtti (Phlomis russeliana). Kuva: Säde Aarlahti

Kukkivassa ojassa tai sadepuutarhassa viihtyvät esimerkiksi kurjenmiekat (Iris sp.), rantakukka (Lythrum salicaria), konnanyrtti (Chelone obliqua), kullero (Trollius europaeus), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) sekä rantatädyke (Veronica longifolia).

Puuvartisista kasveista märkyyden ja kuivuuden vaihtelua kestävät eri pajut (Salix sp.)sekä lepät ­(Alnus sp.), jossain määrin myös koivut (Betula sp.) ja vaahtera (Acer platanoides). Jälkimmäiset kannattaa kuitenkin istuttaa sadepuutarhan ulkolaidalle niin, että puiden runkojen tyvet eivät tulvahuippuinakaan seiso pitkiä aikoja veden alla. Myös monet kosteassa viihtyvät heinät, kuten vihvilät (Juncus sp.) ja sarat (Carex sp.), kaunistavat sadepuutarhaa.

Sadepuutarha varastoi ja suodattaa hulevesiä kasvillisuuden avulla. Rantakukka (Lythrum salicaria) kukoistaa kosteikossa viikkojen ajan. Kuva: Säde Aarlahti

Suuremmilla pihoilla vesiaihekin voi olla suurempi. Reilunkokoisessa, luonnonmukaisessa lammessa vesi säilyy kuivien jaksojenkin yli, jolloin lampi rikastuttaa pihan elämää houkutellen ympärilleen sudenkorentoja, pikkusammakkoja ja monia muita kosteikon eläinlajeja. Jos lammen syvyys yltää metriin, kannattaa siinä kokeilla myös lumpeiden (Nymphaea sp.) ja muiden uposkasvien kasvattamista.

Pihan vesiratkaisuissa kannattaa käyttää hyödyksi luontaisia pinnanmuotoja ja korkeuseroja. Suurella pihalla vesiaiheenkin mittakaava saa olla reilu. Kuva: Säde Aarlahti

Lumpeet viihtyvät lammessa koreihin istutettuina. Istutuksen yhteydessä korit täytetään savella, joka muodostaa taimien kasvualustan. Istutetut korit nostetaan aluksi kasvamaan lammen matalimpaan kohtaan, josta lumpeet juurtumisen edetessä siirretään vähitellen syvemmälle. Jos taimikorit lasketaan heti lopullisille kasvupaikoilleen, eivät taimet ehdi kasvattaa lehtiä riittävän nopeasti pinnalle asti, vaan nääntyvät valonpuutteeseen.

Lammen vesi säilyy kirkkaampana, jos sen lähellä ei kasva puita, joiden latvukset pääsevät kaareutumaan veden ylle ja pudottamaan veteen lehtiä ja muuta orgaanista ainesta. Lampi kannattaakin sijoittaa melko avoimelle paikalle. Puiden sijaan sen reunoille voi istuttaa vaikkapa komeita osmankäämejä (Typha sp.), keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) tai kuunliljoja (Hosta sp.).

Näyttävät ja kestävät siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat omimmillaan vesi­aiheiden äärellä. Kuva: Säde Aarlahti