Yksinäisyys on seurannut maanviljelijä Sami Huovista kouluajoista lähtien – ”Kiusaaminen oli rajua ja kokonaisvaltaista, sillä henkisten kolhujen lisäksi muistoksi jäi palovammoja”

Ilman sosiaalista mediaa ja kissaystäväänsä Miinaa, puolankalaisen Sami Huovisen arki olisi nykyistäkin yksinäisempää.

"Onhan minulla kavereita, mutta osa asuu kaukana ja lähellä olevat ovat perheellisiä. Tapaamiset ovat harvassa ja yhteydenpito on jäänyt lähinnä viestien varaan. Niinpä yksin asuvana poikamiehenä tunnen jääneeni ulkopuoliseksi. Tämä ei ole kuitenkaan kenenkään syy, sillä elämäntilanteet ovat vain kuljettaneet meidät erilleen”, Huovinen muotoilee rauhalliseen tyyliinsä.

Hän ei ole kuitenkaan ainoa yksinäisyyttä poteva ihminen. Avoimuudellaan hän nostaa pintaan kipeän ja osittain jopa väärin ymmärretyn aiheen.

"Eiköhän tämä tunnetila liene aika yleistä. Ainakin jos sosiaaliseen mediaan on uskomista, niin "kohtalotovereita" löytyy yllätävän paljon. Se on osaltaan lohduttavaa, mutta samalla surullista. Kokemuksesta tiedän, että yksinäisyys on pahimmillaan elämää rajoittava tekijä. Se vie arjesta ilon ja tulevaisuudelta pohjan.”

Yksinäisyys on seurannut Huovista kuin varjo. Jo kouluaikoina pienen lypsykarjatilan poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle ja joutui jopa kiusatuksi.

"Ala-aste vielä menetteli, mutta yläaste oli suoranaista helvettiä. Kiusaaminen oli rajua ja kokonaisvaltaista, sillä henkisten kolhujen lisäksi muistoksi jäi palovammoja.”

Pitkään jatkunut koulukiusaaminen jätti lähtemättömät jäljet.

"Paloarvet ovat haalentuneet, mutta itsetuntoni koki kovia. Sen uudelleen rakentaminen on kestänyt näihin päiviin saakka, joten osasyynä yksinäisyyteeni lienee juuri kouluaikojen kokemukset.”

Periksi antaminen ei kuulu kuitenkaan Huovisen isännän luonteenpiirteisiin.

"Olen pyrkinyt kääntämään vastoinkäymiset vahvuudeksi ja rakentamaan ympärille omannäköiseni elämän. Yksi tärkeimmistä tien viitoittajista on aina ollut maatalous. Tili tuli 12 vuoden ajan maidosta ja lisäeurot lihakarjasta. Parikymmentä parsipaikkaa riitti tämän tilan tarpeisiin, sillä olen pyrkinyt pitämään velkamäärän mahdollisimman pienenä.”

Vuodesta 2008 lähtien kotitilaansa kipparoinut Huovinen ei pelkää muutoksia.

"Lehmät lähtivät kaksi vuotta sitten. Päätös syntyi nopeasti ja osoittautui oikeaksi, sillä edessä olisi ollut uuden navetan rakentaminen sekä paljon velkaa. Tein henkilökohtaiset kannattavuuslaskelmat ja vaakakuppi kallistui maidontuotannon lopettamiseen. Sen jälkeen olen keskittynyt peltoviljelyyn ja toiminut reissurenkinä. Kouluttauduin oppisopimuksella metsäkoneenkuljettajaksi.”

Sami Huovinen tunnetaan maajussien keskuudessa elämänmakuisista runoistaan. ”Runot ovat minun keinoni puhua, tuntea ja välittää.” Kuva: Anne Anttila

Huovinen sanoo töitä riittäneen tasaisesti ja tilatyöntekijällekin löytyy tilausta.

"Haluan kehittyä ja oppia uutta. Sen verran olen mehtäukko, että haaveena on jatkokouluttautua monitoimikoneen kuljettajaksi ja saada sen myötä kunnon tartuntapinta metsähommiin. Ihannetilanne olisi puuhastella talvet metsässä ja kesät maajussina.”

Tulevaisuuden suhteen Huovinen pitää takaportin auki ja sillat ehyenä.

"Olen yksinäinen, mutta en epätoivoinen. Minulla on ihana Miina-kissa, lapsuuden kotiväki sekä paljon nettituttuja. Kaipaan kuitenkin uusia kavereita ja ennen kaikkea seuraa, joiden kanssa voisi kahvitella ja puhua maailma paremmaksi. Ystävien osalta elämän helminauha on vielä kovin lyhyt.”

Myös tilan suhteen Huovinen sanoo pitävänsä kaikki ovet avoinna.

"Navetassa on vielä lihakarjaa ja emolehmät kiinnostavat, mutta yleisen tilanteen huomioon ottaen ajatukset on syytä pitää vain ajatuksen tasolla. Tällä hetkellä elämäni on yksinäisyyttä lukuun ottamatta ihan hyvää.”

Lue lisää:

"Maksamattomia laskuja oli iso pino ja voimat täysin loppu" – masennus pakotti Lasse Alasalmen luopumaan karjasta

Eniten huolia kotieläinyrittäjien elämään tuovat tuotannon heikko kannattavuus, vapaa-ajan puute ja alituinen kiire, kertoo kyselytutkimus

Vuokratilan farmari löysi omat vahvuutensa – ”Kun tila pyörii yhden naisen ja traktorin varassa, työssä on pakko olla monitaituri”