Säeromaanin tarina siamilaisista kaksosista on kuin koukuttava runokudelma

Grace ja Tippi ovat tottuneet siihen että heitä tuijotetaan, mutta ei se silti mukavaa ole. Koko elämänsä he ovat joutuneet kestämään supinaa selkänsä takana ja välillä jopa suoria herjauksia. Kaikki tämä sen takia, että he ovat siamilaiset kaksoset.

Siskokset ovat aiemmin suorittaneet koulunsa kotoa käsin, mutta kun perheen rahatilanne kiristyy, joutuvat he menemään tavalliseen kouluun. Koulussa on toki joukko törppöjä kiusaajia, mutta tytöt löytävät myös todellisia ystäviä.

Kirjan minäkertoja Grace joutuu jopa miettimään mitä on rakkaus, ja kuinka seurusteleminen olisi edes teoriassa mahdollista, kun sisko on aina läsnä.

Sarah Crossanin kirja Yksi on kaunis kuvaus nuoruudesta kaikkine pelkoineen ja epävarmuuksineen. Vaikka päähenkilöt ovat saaneet elämälleen varsin epätavanomaiset lähtökohdat, ei kirja suinkaan revittele siamilaisten kaksosten ongelmilla. Ennemminkin kyse on identiteetin kehityksestä ja sen pohdinnasta, mikä tekee meistä kustakin yksilön.

Kirja sopii ajoittaisesta surumielisyydestään huolimatta erityisen hyvin lukemiseen tottumattomalle nuorelle tai nopeaksi lomalukemiseksi, sillä se on muodoltaan säe­romaani.

Tavallisesta romaanista poiketen kirjan sivuja ei ole täytetty reunasta reunaan tekstillä, vaan lauseet on jaettu riveille kuin runossa ikään. Luvut ovat lyhyitä, ja sivuja saa lehteillä vauhdikkaasti.

Säeromaanin vahvuus on jäntevä kerrontatapa. Crossan on höylännyt kaiken ylimääräisen pois ja keskittyy tiukasti Gracen tuntemuksiin ja liikkeisiin. Rivinvaihdoilla voi myös ohjailla lukijaa ja antaa painoa tietyille sanoille ja oivalluksille.

Romaani on suunnattu nuorille, mutta sen kerronta tempaa mukaansa myös aikuisen. Yli 400 sivuakin lukee nopeasti, kun teksti on jaettu säkeisiin. Se tekee lukukokemuksesta palkitsevan etenkin aloitteleville lukijoille.