Arvio: Muumikin voi tanssia kepeästi kärkitossuilla, esityksen alku saa yleisön kohahtamaan

Pyöreästä ja turpeasta ulkomuodostaan tunnetut muumihahmot eivät ole ehkä ensimmäiset, jotka kuvittelisi balettitossuihin, mutta nyt on syytä heittää ennakkoluulot romukoppaan. Kansallisbaletti on nimittäin loihtinut jo useamman teoksen pienille ja vähän suuremmillekin muumifaneille.

Uusin muumibaletti kertoo tarinan Muumilaaksosta löytyvästä kummallisesta hatusta, jolla tuntuu olevan mystisiä voimia. Myös valtava, punainen rubiini kummastuttaa muumiperhettä.

Muumipeikko ja taikurin hattu -baletin kantaesitys oli keväällä 2017 Japanissa Kansallisbaletin vieraillessa Aasiassa. Suomessa teoksen ensi-ilta oli viime viikolla.

Esityksessä on harmillisen paljon lasten kosiskeluun tähtäävää ylinäyttelemistä. Kun hahmot eivät voi puhua, ne on laitettu elehtimään naurettavan suuresti. Hienoista katsojien aliarvioimista, sanoisin.

Baletissa on myös hätkähdyttävän kauniita kohtia. Alussa lumihiutaleet tanssivat niin upeasti, että katsomossa käy kohahdus. Myös herkkä rubiini ( Yimeng Sun) ja ketterä pantteri ( Valeria Quintana) ovat lumoavia.

Yksinäytöksinen ja alle tunnin mittainen esitys sopii hyvin lapsen ensimmäiseksi balettikokemukseksi. Vierustoverit tuskin katsovat pahalla, jos lavalla näkyville tutuille hahmoille vilkuttaa.

Älkääkä peljätkö, toisin kuin muumien piirrosversiossa, Muumipeikko ei muutu taikurin hatussa pelottavaksi kummajaiseksi. Sen sijaan valtava Mörkö saattaa säikäyttää herkimmät, mutta jo loppukumarruksissa ohuita käsiään yhteen taputtava olio onkin jo aika huvittava.

Muumipeikko ja taikurin hattu Kansallisbaletissa 2.2. asti.