Kirja-arvio: Uudessa Poirot-seikkailussa ei päästä lähellekään Agatha Christien luomia jännittäviä juonikuvioita

Nyt joku on ylittänyt soveliaisuuden rajat ja törkeästi onkin. Mestarietsivä Hercule Poirotin nimissä on lähetetty kirjeitä, joissa vastaanottajia syytetään murhasta. Poirot ei ole tuollaisia kirjeitä lähettänyt, eihän hän edes tiedä onko kirjeissä murhatuksi väitettyä Barnabas Pandy -nimistä miestä edes olemassa.

Tuttuun tapaan mestarietsivät harmaat aivosolut alkavat raksuttaa. Mikä yhdistää näitä neljää kirjeen saanutta ihmistä? Kuka lähetti epäilyttävät viestit? Onko Pandy tosiaan murhattu?

Agatha Christien rakastettu Hercule Poirot -hahmo on viime vuosien aikana päässyt kiusaamaan aivosolujaan uusien mysteerien parissa. Kolme neljästä -kirja on kolmas Sophie Hannahin kirjoittama romaani, jossa mestarietsivä esiintyy.

Hannah on saanut kirjoilleen siunauksen Christien perikunnalta, ja tavoitteena onkin noudattaa alkuperäisen murhamysteerikuningattaren töiden henkeä. Valitettavasti Hannah ei kuitenkaan ole yhtä taiturimainen juonikuvioiden punoja kuin esikuvansa.

Kolme neljästä -romaani alkaa varsin hitaasti, eikä lankoja saada missään vaiheessa kiristettyä niin kireälle, että lukijaa tosissaan jännittäisi. Tarinan kerroksellisuus jää puolitiehen, eikä Poirot ole samalla tavalla charmantti kuin Christien kirjoissa.

Sophie Hannahin kirjoitustyyli on helppoa ja mukavasti etenevää, mutta lopputulos olisi lukijan kannalta tyydyttävämpi, jos mukana ei olisi Christien rikosromaanien rakastettua viiksiniekkaa. Nyt odotukset kasvavat liian suuriksi, eikä niitä pystytä täyttämään.