Kiirunan juostessa höyhenten peittämien ”housujen” suojaamat jalat käyvät vikkelästi pyöreän mahan alla. Kuva: Juho Rahkonen
Tiedätkö, kuinka kiiruna eroaa riekosta? Tuntureiden ohut lumipeite auttaa kanalintua löytämään ruokaa
Pehmolelun näköinen pyöreä höyhenmytty kuuluu niihin harvalukuisiin eläimiin, jotka elävät tuulenpieksämillä tuntureilla ympäri vuoden.Tilaajalle
Kiiruna kuvattuna Kiilopäällä. Kuva: Juho RahkonenSuomi-neidon käsivarren perimmäisessä kolkassa avautuvat maamme ainoat vuoristomaisemat. Tunturien puuttomilla huipuilla olot ovat ankarat, ja läpi vuoden siellä pärjää vain yksi lintu: kiiruna.
Lumettomana aikana kiirunan höyhenpuku on harmaan ja ruskean kirjava.
Suojaväri on lähes täydellinen: lintua on erittäin vaikea erottaa jäkälien peittämästä rakkakivikosta.
Yhtä mestarillinen naamioituminen kiirunalta onnistuu talvella. Oikeastaan vain liike paljastaa vitivalkoisen palleron. Sen juostessa höyhenten peittämien ”housujen” suojaamat jalat käyvät vikkelästi pyöreän mahan alla.
Kiirunan kohtaaminen on aina yhtä riemastuttava kokemus. Lintu suhtautuu ihmisiin melko pelottomasti. Se viihtyy yleensä useiden yksilöiden parvissa.
Helpoimmin saavutettavia kiirunankatselupaikkoja on Saana-tunturi. Kiirunat viihtyvät usein samoissa tutuissa paikoissa, ja niitä voi nähdä Saanan huipulle johtavan polun varrella, portaiden yläpuolella.
Myös esimerkiksi Saariselällä ja Pallastuntureilla on mahdollisuudet nähdä kiiruna. kunhan vain hiihtelee ja patikoi tarpeeksi pitkään.
Kiiruna on kanalintu, ja sen lento hieman kömpelöä. Kiirunaa ei ole tarkoitettukaan pitkiin lentomatkoihin, mutta kyllä linnut pystyvät sukkelasti vaihtamaan maisemaa ottamalla siivet alleen.
Suomen kaikki yli kilometrin korkuiset tunturit sijaitsevat Enontekiöllä, ja kiiruna komeilee kunnan vaakunassa.
Monet paikalliset puhuvat kiirunaa tarkoittaessaan usein ”riekosta”, eivätkä he ihan väärässä ole: sekä metsissä ja soilla elävä riekko että puurajan yläpuolella viihtyvä kiiruna kuuluvat samaan Lagopus-sukuun.
Monessa kielessä kiiruna onkin yksinkertaisesti tundrariekko, mutta Suomessa se tunnetaan runollisemmalla nimellä. Pohjois-Ruotsista löytyy myös samanniminen kaupunki (ruotsiksi Kiruna). Tosin ruotsiksi kiiruna ei ole kiiruna, vaan fjällripa.
Kiiruna on hieman pienempi ja hentonokkaisempi kuin riekko. Molemmat ovat riistalajeja, ja niitä luvallista pyytää ansoilla Suomen kolmessa pohjoisimmassa kunnassa.
Suomessa pesii arviolta 4 000–9 000 kiirunaparia.
Pelkästään lämpömittarin perusteella kiirunan elinympäristö ei talvella vaikuta niin ankaralta kuin pakkasen puremat laaksot, mutta tuntureilla ilman purevuutta lisäävät usein puhaltavat voimakkaat tuulet.
Toisaalta tuulet myös pitävät lumipeitteen ohuena, ja näin kiirunat pääsevät keskellä syvintä kaamostakin napsimaan suosikkiruokiaan, variksenmarjoja ja riekonmarjoja.
Mestarillinen naamioituminen onnistuu kiirunalta niin kesällä kuin talvellakin. Kuvassa linnun talviväritys. Kuva: Juho Rahkonen- Osaston luetuimmat
