Reservistä en vaihtaisi pois, varusmiesajasta montakin päivää

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) räjäytti helmikuun alussa melkoisen uutispommin. Hän sai laajaa huomiota, kun harmitteli Laihialla ilmestyvälle Kyrönmaa-lehdelle reserviläisten halua paeta siviilipalvelukseen.

Puolustusministeri pehmensi myöhemmin puheitaan keinoista, joilla tulpattaisiin reserviin sijoitettujen poistumista rivistä.

Reservistä siviilipalvelukseen hakevien määrä on moninkertaistunut Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Vuonna 2022 lähes 2 300 reserviläistä ilmoitti halunsa luopua aseista hakemalla siviilipalvelukseen.

Tammikuussa 250 reserviläistä haki siviilipuolelle, ja luku on kasvanut yli tuhanteen viime viikon aikana.

Tarkkoja syitä reservistä siviilipalvelukseen siirtymiseen ei tiedetä, mutta pitkittynyt Ukrainan sota on niistä yksi, sanoo johtaja Mikko Reijonen siviilipalveluskeskuksesta.

Eroajat ovat kertoneet julkisuudessa monia varsin ymmärrettäviä syitä ilmoitukselleen. Kuinka hyväksyttävä syy on vaikkapa poliittinen protesti, on jo eri asia. Jos on aikoinaan intissä vannonut sotilasvalan, jotkut ovat viitanneet eroajan tällöin syyllistyneen jopa valehteluun.

Puolustusvoimissa ei ole ilmaistu kovin suurta huolta lukujen kasvusta. Äärimmäisessä tilanteessa reservistä voidaan kutsua palvelukseen 870 000 asepalveluksen suorittanutta naista ja miestä.

Ukrainan sota on ennemminkin nostattanut maanpuolustustahtoa ja innostanut suomalaisia mukaan reserviläistoimintaan. Reserviläisliitto sai pelkästään vuonna 2022 yli 5  000 hakemusta, joissa haluttiin liittyä mukaan maanpuolustustoimintaan.

Itse en ole halunnut pois reservistä, mutta en myöskään ole aktivoitunut reserviläistoimintaan.

Sen sijaan varusmiespalveluksessa teki mieli useaan kertaan poistua omin luvin kauas taakse.

Vertailin tuolloin mielessäni varsin tiukasta kuristaan kuuluisaa Hiukkavaaran varuskuntaa jopa vankilaoloihin Siperiassa. Masennuksen hetkiä riitti aikana, jolloin kännykällä ei voinut kilauttaa kaverille.

Päätin silti olla lähtemättä sairastuvalle valittamaan pahoinvointiani.

Vaihtelua ankeaan kasarmieloon toi matkailu härkävaunussa pohjoisen kovapanosammuntoihin. Kolme harjoitussotaa Sarriojärvellä jäi pysyvästi mieleeni.

Hiihtoretket täyspakkaus ja rynnäkkökivääri – morsian– selässä päättyivät illalla piskuisen ryhmäteltan kokoamiseen hankeen yli 30 asteen pakkasessa.

Eräänä iltana soppatykki oli hyytynyt pariksi tunniksi jonnekin matkallaan luoksemme. Kun odotettu aselaji lopulta saapui majoituspaikalle, oli keitto enää hädin tuskin sulana.

Harmitusta riitti, mutta samalla kasvoi sisu. Hammasta purren selvittiin paleltumatta kohti seuraavaa taistelua.

Ehkä palvelusajan koettelemuksista sittenkin syttyi tahto puolustaa Suomea. Lisäksi koen olevani sen velkaa isoisälleni, joka katosi talvisodan toiseksi viimeisenä iltana Kollaan rintamalla.

Kirjoittaja on MT:n Länsi-Suomen aluetoimittaja.