Tyttären 10-vuotissyntymäpäivänä

Toisen lapsen syntymä muuttaa lopullisesti kuviot. Yhden kanssa voi toisinaan kuvitella olevansa ihan vain aikuinen. Viimeistään toisen kanssa vakuuttuu, että on alati ja ensimmäiseksi aina äiti. Ja riittämättömyyden tunne kasvaa, vaikka osaamista onkin enemmän kuin esikoisen synnyttyä.

Kaksi lasta yhdessä sylissä ei ole helppo yhdistelmä. Kolmannen kanssa riittämättömyytensä kanssa on jo alkanut oppia elämään.

Keskimmäisen lapsen asema ei aina ole helppo. Vaikka esikoinen toimiikin rajanraivaajana, saavat kuopus ja esikoinen syntymäjärjestyksensä vuoksi toisinaan enemmän huomiota. Keskimmäinen myös pääsee toisinaan helpommalla: luovitaan isompien tai pienempien säännöillä, mikä tilanteeseen sopiikaan.

Samanaikaisesti iso- ja pikkusiskona oppii sosiaalisten tilanteiden lukijaksi kuin itsestään. Osaa hakea huomiota ja olla äänekäs tarvittaessa. Mököttää niin hiljaa, että kaikki varmasti kuulevat. Saa vahvat eväät muiden kanssa toimimiseen, kun sosiaalisen yhteiselon välineet hieman kypsyvät. Ja elämän pisimmät ihmissuhteet sisarustensa kanssa.

Kymmenen vuotta on toisaalta ikuisuus, toisaalta silmänräpäys. Valtavasti elämää ja tapahtumia mahtuu tähänastisiin yhteisiin vuosiin. Samalla kuin vasta hetki sitten olisin katsellut tytärtäni ensi kertaa sylissäni ja sitten sairaalan muovisessa vauvansängyssä, joka näytti aivan kouluruokalan salaattilaatikolta.

Vaikka henkinen napanuora venyy, lapseni ovat aina osa minua. Onnea 10-vuotispäivänäsi, ihana tyttäreni. Rakastan sinua valtavasti.