Lukijalta: Kuolinpesien metsien hoidon aktivoinnilla lisää kasvua ja hiilensidontaa

Väestö vanhenee sotien jälkeisten suurten ikäluokkien ikääntyessä. Kehitys näkyy vahvasti myös metsänomistajien ikäjakaumassa. Erityisesti 70–80-vuotiaita metsänomistajia on paljon. Myös metsää omistavien kuolinpesien määrä on noussut.

Kuolinpesät omistavat tällä hetkellä lähes 10 prosenttia yksityismetsänomistajien metsistä kokonaispinta-alan ollessa 1,2 miljoonaa hehtaaria. Keskimääräinen kuolinpesien metsäomaisuus on 40 hehtaaria ja joka kymmenes kuolinpesä omistaa yli 100 hehtaaria metsää.

Kuolinpesissä metsänhoitoa toteutetaan tutkitusti vähemmän. On ymmärrettävää, että lähiomaisen poismenon yhteydessä metsänhoito jää hetkeksi tauolle. Ongelmaksi se muodostuu, jos metsänhoito pysähtyy useiksi vuosiksi.

Varhaishoidon loppuessa kasvatettavat taimet tukehtuvat vesakon alle. Kasvatushakkuiden laiminlyönti saa valosta kilpailevat puut riukuuntumaan ja altistumaan lumi- ja tuulituhoille. Uudistuskypsissä metsissä tuottoja nakertavat tuhot.

Metsänhoidon jatkumisen varmistamiseksi kuolinpesien on hyvä, joko itse hoitaa metsiään tai jakaa metsä kiinnostuneille osakkaille ennen hoitorästien kasaantumista. Hyvin hoidetut metsät ovat myös halutuimpia kohteita ulkopuolisten ostajien keskuudessa.

Kasvun ja hiilensidonnan näkökulmasta kuolinpesissä on paljon potentiaalia. Vaikuttavia tuloksia saataisiin toimilla, jotka ohjaisivat kuolinpesien metsäomaisuutta metsätaloudesta kiinnostuneille osakkaille tai myyntiin.

Selkeitä toimenpiteitä kuolinpesien metsien jakamisen edistämiseksi ei toistaiseksi ole. Niitä ei myöskään tule, jos asian eteen ei tehdä töitä. Aihe on useille metsäalan toimijoille tärkeä. Lukuisia toimenpide-ehdotuksia saadaan, kun kootaan kiinnostuneet tahot saman pöydän ääreen ideoimaan.

Toteutuskelpoisista toimenpiteistä hyötyvät niin kuolinpesien osakkaat ja puuta jalostava teollisuus kuin myös valtio hiilinielujen sekä verotulojen merkeissä.

Jimi Rajajärvi

elinkeinopäällikkö

Sahateollisuus ry