Kääriäinen: Hallituksen kesäkriisistä voi tehdä ainakin kaksi johtopäätöstä siitä, miltä politiikka näyttää reilun vuoden päästä

Taitaa olla melkeinpä sääntö, että hallituspuolueet hakeutuvat vaalikauden loppukuukausina irtiotoillaan omasta mielestään edullisiin vaaliasetelmiin. Profiileja korotellaan lisä-äänten toivossa. Hallituskriisiäkin väläytellään.

Niin se kävi Orpon/Purran hallituspuolueillekin. Muodollisena, sinänsä tärkeänä asiana on ollut sosiaali- ja terveysalojen järjestöjen avustusten jakokriteerit tulevissa leikkauspäätöksissä. Pääministeri pani valmistelun uusiksi siitä, että Rydman jo julkisuuteen markkinoi. Kysymys on muustakin ja enemmästä kuin stea-avustuksista. Näytelmä jatkuu.

Perussuomalaiset eivät tyydy neljänteen sijaan ensi kevään eduskuntavaaleissa. Puolue tarvitsee maahanmuuton lisäksi muitakin vaaliteemoja. Rydmanin vedolla puolue on kesäkeskustelujen toinen napa. Se toinen on Orpo/Adlercreutz. Perussuomalaisten otteet kovenevat, mitä lähemmäksi vaaleja tullaan.

Kokoomus haluaa puolestaan jatkaa Orpon johdolla pääministeripuolueena, eikä luovuta suurin surminkaan johtopaikkaansa demareille ja Lindtmanille. Kiistely perussuomalaisten Rydmanin kanssa stea-avustuksista ei palvele kokoomuksen pääpyrkimystä lyödä demareiden hyökkäys takaisin.

Kesäkriisistä voi tehdä ainakin kaksi alustavaa johtopäätöstä vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeisestä politiikasta.

Ensinnäkin hallitusvaihtoehdot ensi kevään vaalien jälkeen todellakin vähenevät. Puolueiden suhteet ovat tulehtuneet, ja vaihtoehdot putoilevat. Nykyinen pohja tuskin nousee uudelleen jalalle. SDP on sulkenut perussuomalaiset hallituskaavailujensa ulkopuolelle, ja keskusta on tehnyt saman v.2019-23 Rinne-Marin-pohjalle. Jäljelle jää pari kolme päävaihtoehtoa: demareiden ja kokoomuksen sinipunahallitus ja vasemmiston ja vihreiden koalitio. Kolmas vaihtoehto on kokoomuksen, keskustan ja demareiden pohja, jota ei ole koeteltu sitten vuoden 1958. Ei-sosialistisen enemmistöhallituksen syntyminen edellyttäisi keskustan kannatuksen roimaa hyppäystä. Lopulta kaikki riippuu vaalituloksesta.

Toinen johtopäätös koskee Suomen taloutta. Talouskasvu on nihkeää. Työttömyys synkkenee. Velka ja velankorot kasvavat. Työttömyys maksaa. Puolustusmenot tuplaantuvat. Sotemenojen kasvupaine pysyy. Kun stea-avustusten jakokriteereistä saadaan aikaan jopa hallituskriisiä muistuttava tilanne, joutuu kysymään, miten puolueet pystyvät sopimaan vaalien jälkeen Suomen talouden kunnostamisesta, miljardileikkauksista ja hyvinvointivaltion remontista.

Suomi tarvitsee uskottavan taloussuunnitelman, jonka kokoaminen on tykkänään eri maailmasta kuin riitely stea-avustusten kriteereistä ja valmistelun menettelytavoista.