Essayah: Suomalainen maatalous voidaan pelastaa, mutta politikointiin ja poteroihin meillä ei ole varaa

Loppuvuotta kohti maataloustukien maksatusaikataulut ovat alkaneet jälleen puhuttaa, mikä ei yllätä. Monille tiloille uusi maksuaikataulu aiheuttaa kassaan ongelman; millä maksaa laskut, kun raha tulee totuttua myöhemmin. Kaikki mahdolliset kivet käännetään, jotta viljelijät tästä talvesta selviävät.

Se, mikä sen sijaan on ollut yllätys, on häly, jonka asia on aiheuttanut niissä tahoissa, jotka aikataulun muutoksesta ovat aikoinaan itse olleet päättämässä.

Tukimaksatusaikataulujen muutoksen taustalla on kaksi asiaa: EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kauden vaihdos sekä Ruokaviraston käytännön kyky toteuttaa maksatukset. Aloitetaan ensimmäisestä. Nyt alkanut CAP-kausi on valmisteltu edellisen ja jo sitäkin edellisen hallituksen aikana. Prosessiin on tiiviisti osallistunut myös alan edunvalvonta.

Näissä neuvotteluissa päätettiin esimerkiksi EU:n nautapalkkion ja lypsylehmäpalkkion osalta, että säilytetään mahdollisimman tarkasti vanha tukijärjestelmä, johon kuitenkin piti lisätä EU:sta tulleet vaatimukset.

Taustalla oli hyvä tarkoitus tukihaun helppoudesta ja tuen tarkasta kohdistumisesta, mutta jo tätä päätöstä tehtäessä tiedettiin sen olevan päätös myös maksuaikataulujen siirtämisestä.

Hallitusta saa arvostella ja rapa saa roiskua, mutta tuottajia ei sen pelin pelinappulaksi saa valjasta, Sari Essayah kirjoittaa. Kuva: Kimmo Haimi

Suomen muutokset CAP-suunnitelmaan EU-sääntöjen puitteissa ovat rajalliset, käytännössä kerran vuodessa, eikä niillä voi koko tukijärjestelmää kesken kauden muuttaa. Jos ennakkomaksuja edelleen kasvaneella riskillä EU:n rahoitusoikaisusta olisi haluttu maksaa, olisi valmistelu pitänyt aloittaa jo edellisen hallituksen aikana. Tämä olisi tarkoittanut selkeää ohjeistusta virastolle priorisoida ennakkojen maksu ohi muiden tukimuotojen, joita nyt maksetaan tämän vuoden puolella.

Tästä päästään toiseen maksatusaikatauluja määrittävään tekijään, EU:n tukijärjestelmän maksajavirastona toimivan Ruokaviraston resursseihin. Virasto on vuosia kärsinyt kroonisesta resurssipulasta, ja sen IT-järjestelmät ovat kovin kankeita ja niiden ylläpito aliresursoitua.

Tähän kokonaisuuteen on aika myös poliittisella tasolla ja uuden johdon avulla tarttua, mutta parissa kuukaudessa uusi hallitus ei ole tätä monen vuoden perintöä ennättänyt vielä kuntoon laittaa.

En arvostele edeltäjiäni tai edunvalvontaa CAP-suunnitelmasta ja ratkaisuista, joihin he ovat päätyneet. Aika on ollut vaikea eikä EU:n liikkumavaran sisällä täydellisiä ratkaisuja ole ollut tarjolla. Sitä en kuitenkaan ota niskoilleni, että samat tahot vaativat toimimaan vastoin itse neuvottelemiaan ja hyväksymiään sääntöjä erityisesti tilanteessa, joka heidän hoitamansa viraston resurssien puitteissa vaarantaisi viljelijöille luvatun maksuaikataulun muiden tukien osalta.

Suomalainen maatalous voidaan pelastaa, mutta politikointiin ja poteroihin meillä ei ole varaa. Se ei myöskään millään tavalla helpota niiden viljelijöiden asiaa, jotka oikeasti valvovat öitään miettien, miten erääntyvien lainojen ja laskujen kanssa pärjäävät. Hallitusta saa arvostella ja rapa saa roiskua, mutta tuottajia ei sen pelin pelinappulaksi saa valjastaa.

Kolumnin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri, pj. KD