Lindtman: Suomen ulkopolitiikkaa ei pidä tehdä yhden puolueen sisäpoliittisista lähtökohdista, vaan Suomen turvallisuutta varten

Ceutan tapahtumat olivat jälleen vakava muistutus, että siirtolaismassoja voidaan käyttää Eurooppaa vastaan, mahdollisesti myös valtiollisen painostuksen välineenä. Siksi EU:n ulkorajan on oltava kaikissa oloissa valvottu ja kontrollissa. Jos taustalla on rikollista toimintaa tai hybridivaikuttamista, siihen on vastattava nopeasti, yhtenäisesti ja määrätietoisesti.

Juuri siksi reaktio Suomen hallituksesta oli niin onneton ja vahingollinen.

Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) kiirehti selkäydinreaktiona vaatimaan, että Espanja pitäisi sulkea Schengen-alueen ulkopuolelle. Tuo lausunto kuultiin Suomen kantana Madridissa, Brysselissä sekä muissa pääkaupungeissa Moskovaa myöden. En tiedä, mitä tuo lausunto palveli – korkeintaan perussuomalaisten omaa pelikirjaa, sillä Suomen turvallisuutta se ei palvellut.

Huolestuttavaa oli myös pääministeri Orpon (kok.) reaktio. Pääministerin tehtävä on vetää Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa silloinkin, kun yksittäisen ministerin puheet ovat omiaan heikentämään Suomen kansallista etua. Nyt Orpo ei kyennyt kunnolla sanomaan ääneen sitä, mikä olisi heti pitänyt todeta ja kuuluvalla äänellä: kriisiin joutunutta EU-maata ei jätetä yksin, eikä sen asemaa ryhdytä horjuttamaan keskellä painostusyritystä.

Tämä ei ole sivuseikka, jonka voisi hiljaisuudessa yrittää korjata diplomaattisia kanavia pitkin.

Suomella on EU:n pisin ulkoraja Venäjän kanssa. Olemme itse kokeneet, kuinka välineellistettyä maahantuloa käytetään hybridivaikuttamisen aseena. Juuri siksi meidän pitäisi ymmärtää paremmin kuin monen muun jäsenmaan, kuinka ratkaisevaa eurooppalainen tuki on silloin, kun ulkorajaan kohdistuu painetta.

On syytä kysyä: Jos Venäjä huomenna käynnistäisi uuden hybridioperaation itärajallamme, toivoisiko hallitus muiden EU-maiden alkavan pohtia Suomen asemaa vapaan liikkuvuuden Schengen-alueessa? Vai toivoisiko se niiden seisovan yksiselitteisesti Suomen rinnalla?

Vastaus on ilmeinen. Siksi myös Suomen pitäisi toimia samalla tavalla kaikkien EU-maiden, erityisesti rajavaltioiden kohdalla.

Nyt hallitukselta pääsi unohtumaan, että mikäli Venäjä koettelee meidän rajaamme, saatamme olla itse avun ja solidaarisuuden tarpeessa.

Rajaturvallisuudessa ei ole varaa hätiköintiin. Rajavalvonnan on oltava tehokasta, palautukset toimivia ja rikollisia salakuljetusverkostoja vastaan on taisteltava lujin ottein. Mutta aivan eri asia on alkaa kriisin keskellä kyseenalaistaa mahdollisesti hybridioperaation alla olevan rajavaltion asemaa.

Suomen turvallisuus ei lepää yksin korkean aidan, lain tai rajavartijoiden varassa. Se lepää myös siinä, että muut Euroopan maat ovat valmiita auttamaan Suomea, mikäli me olemme vastaavassa tilanteessa.

Siksi Suomen ulkopolitiikkaa ei pidä tehdä yhden puolueen sisäpoliittisista lähtökohdista. Sitä pitää tehdä Suomen turvallisuutta varten.

Kolumnin kirjoittaja on kansanedustaja, SDP:n puheenjohtaja.