Hakkuisiin painostava metsäneuvonta rajoittaa metsänomistajan valinnanvapautta

Kuvittele kipittäväsi parturiin, joka kieltäytyy tekemästä vaivalla kasvatetuille kutreillesi muuta kuin ajamaan ne kokonaan pois. Kieltäydyt kohteliaasti ja etsit seuraavan salongin, mutta sama toistuu sielläkin. Pian katukuvassa näkyy vain kynittyjä päitä.

Osalla metsänomistajista on kokemusta yhtä yksipuolisesta palvelusta. Neuvontatilanteessa metsäammattilainen on antanut ymmärtää, että ainoa vaihtoehto on kasvattaa metsää tasaikäisenä, jolloin harvennushakkuut johtavat avohakkuuseen.

Jatkuvapeitteisen kasvatuksen mahdollisuuksista ei ole kerrottu, eikä vapaaehtoisia suojeluohjelmia tai luonnonarvokauppaa mainittu.

Ympäristöjärjestö WWF:n kyselytutkimus vuodelta 2023 vahvistaa, ettei metsänomistajille anneta tarpeeksi tietoa vaihtoehtoisista metsänkäyttötavoista. 800 vastaajasta puolet kertoi, ettei metsäammattilainen kysynyt palvelutilanteessa metsänomistajan omia tavoitteita.

Suomalainen metsänomistaja 2020 -kyselytutkimuksen mukaan liki puolet metsänomistajista on monitavoitteisia. Osan heistä vaakakupissa luonto- ja virkistysarvot painavat enemmän kuin taloudelliset arvot. Kaikki eivät kaipaa metsistään tuloa.

Hakkuiden tuputtaminen ja yhden ainoan ”totuuden” tarjoaminen pakottaa miettimään, kenen etua metsäneuvojat ajavat.

Kenenkään etua ei palvele se, jos metsänomistaja tuntee olonsa huijatuksi. Olen valitettavasti itsekin kuullut joidenkin harmitelleen jälkikäteen suostumistaan järeisiin hakkuisiin.

Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kyselytutkimuksessa ilmeni, että nuoret metsänomistajat ovat joutuneet tekemään arvojensa vastaisia päätöksiä pitääkseen sukulaiset ja metsäalan ammattilaiset tyytyväisinä.

Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä 18–30-vuotiasta, pääkaupunkiseudulla asuvaa etämetsänomistajaa. Otos on hyvin suppea, mutta viesti selkeä ja pohdinnan arvoinen.

Jokaiselle metsänomistajalle täytyisi palvelutilanteessa tarjota tietoa kaikista mahdollisista metsänkäyttömahdollisuuksista. Sen jälkeen vaihtoehtoja pitäisi saada pohtia rauhassa.

Paras kuulemani neuvo on, että jos et tiedä, mitä tehdä, älä tee mitään. Metsä ei mietintätauosta hätkähdä.

Painostaminen arvojen vastaisiin päätöksiin voi johtaa tutkijoiden mukaan siihen, ettei metsänomistajuus enää houkuttele. Pahimmillaan perhemetsätilat myydään kasvottomille yrityksille ja ulkomaisille sijoittajille.

Ne eivät välitä tunnearvosta, jonka nuoret metsänomistajat nostivat kyselyssä tärkeimmäksi arvokseen. Jos joku haluaa säilyttää lapsuutensa peikkometsän, siinä ei ole mitään väärää.

Metsänomistajien toiveiden kuunteleminen takaa parhaiten sen, että luontoa säilyy muillekin lajeille ja virkistysmahdollisuuksia kaikelle kansalle.

Teollisuus saa puuta jatkossakin. Ei välttämättä nykyistä määrää, mutta kukaties niukempi saanto kannustaa kehittämään nykyistä arvokkaampia tuotteita. Siitä hyötyisi metsänomistajakin.