Tavoittaako metsäala metsänomistajat, joita ei kiinnosta?

Metsä on monelle suomalaiselle sydäntä lähellä. Helposti ajattelisi metsän olevan erityisen tärkeä niille, jotka sitä omistavat. He pääsevät hyvin konkreettisesti vaikuttamaan siihen, miltä metsä näyttää ja millaisia hyötyjä se tuottaa. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Suomesta löytyy paljon metsänomistajia, joilla ei ole kiinnostusta, aikaa tai resursseja metsäasioiden haltuunottoon. Vaikka kätevin ratkaisu olisi tällöin myydä, osa haluaa pitää kiinni metsästään esimerkiksi tunnesyistä. Jos metsänomistaminen tuntuu vaikealta, helpointa on olla tekemättä mitään.

Näiden metsänomistajien saavuttaminen on kestopuheenaihe. Usein keinoksi tarjotaan tietoa, viestintää ja palveluita. Iso osa alan sisällöstä tuntuu kuitenkin olevan suunnattu niille metsänomistajille, jotka jo tietävät mitä etsivät.

Onko sektorilla riittävästi mietitty, miten metsänomistamisesta voidaan tehdä mahdollisimman vaivatonta niille, joita touhu ei juuri kiinnosta?

Jossain määrin on. Helppoa metsänomistamista kaipaavat voivat esimerkiksi liittyä yhteismetsiin tai hyödyntää eri organisaatioiden tarjoamia hoitosopimuksia, joiden avulla seurantaa ja päätöksentekoa voi siirtää asiantuntijoille.

Osa näistä palveluista saattaa kuitenkin vaatia riittävää hakkuupotentiaalia, minkä lisäksi ne voivat tuntua työläiltä.

Mitä muuta näille ulkokehän metsänomistajille pitäisi olla tarjolla? Ainakin yksinkertaista, tavallisen kaduntallaajan käyttämää kieltä ilman metsäjargonia.

Toimenpiteitten vaikutusten havainnollistamista kuvin, sähköisiä palveluja ja virtuaalikäyntejä omassa metsässä. Eteenpäin katsovaa päätöksentekoa, jossa kerralla hoidetaan monen vuoden tarpeet. Lupaus siitä, että metsänomistajan ei tarvitse oma-aloitteisesti muistaa tehdä mitään.

Joissakin tapauksissa jopa päätöksenteon siirtämistä taholle, jonka metsänomistaja voi luottaa toimivan omien toiveiden mukaisesti. Toisin sanoen tuuppaavaa metsänomistamista, joka hoituu kuin huomaamatta.

Tämä ryhmä on saattanut jäädä paitsioon siksi, että moni heistä omistaa metsää verraten vähän. Pienistä puroista voi kuitenkin kertyä iso virta.

Metsänomistajien kaupungistuessa metsätalous on tulevaisuudessa entistä enemmän palvelubisnestä. Vaikka tekemisen helppoutta arvostavat kaikki, erityisen tärkeää se on niille, joille metsä ei ole etusijalla.