Hanna Vahalan sukuselvityksessä on päästy vuoteen 1557 asti. ”Olen Vahalan tilalla 15. lenkki ja kolmatta kertaa tila on päätynyt naiselle.” Kuva: Pasi LeinoYläneHanna Vahala ja Pekka Uusitalo eivät halua metsiään viralliseen suojeluun – ”Kun me annamme kuvion olla rauhassa, niin eikö se sitten ole rauhoitettu”
Hanna Vahala ja Pekka Uusitalo ovat niin sanottuja hiljaisia suojelijoita. He eivät kaipaa ulkopuolisten ohjeistuksia ja sääntöjä omaisuutensa hoitoon.TilaajallePekka Uusitalo ja Hanna Vahala hoitavat perhekokonaisuutena kahta vanhaa sukutilaa Yläneen Heinjoella.
”Kun puoliso löytyi kilometrin päästä, ei tarvinnut kauemmas lähteä”, Vahala sanoo ja nauraa.
Tilojen päätuotantosuunta on metsätalous. Isäntäparin sanojen valinnasta ymmärtää, että tässä talossa todella eletään metsästä. Peltoviljely pyörii isäntäparin mukaan korkeintaan omillaan, ellei peräti tuota tappiota.
Suurin peltoaukea olisi isäntäparin sanoin kuin ”hyttysen pissa” Someron-Loimaan peltoaukealle siirrettynä. Täällä se on elintärkeä, kun tavoitteena on viljellä oma osuus kotimaisesta ruokahuollosta.
”Koko se pelto menetettäisiin, ja myös moni muu pelto, jos täällä ryhdyttäisiin 1950-luvulla ojitettuja soita ennallistamaan. Vesi nousisi niin paljon”, Vahala sanoo.
Tilan metsätaloudessa tähdätään hyvälaatuisen tukin tuotantoon ja metsiä kasvatetaan tasaikäisenä. Tavoitteena on, että kun metsä päätehakataan, hehtaarikertymä olisi vähintään 300 kuutiota.
”Joka vuosi tehdään jotakin jossakin kohtaa, mutta tasaikäisen kasvatuksen periaatteen mukaisesti valtaosa kuvioista on ’vain’ kasvussa.”
Monella metsätilalla kasvatetaan metsiä nykyään jatkuvan kasvatuksen opein avohakkuuta vältellen, mutta Vahala luottaa ”jatkuvan hoidon” periaatteeseen. Esimerkiksi taimikonhoitotyöt ja harvennukset tehdään aina ajallaan.
”Joka vuosi tehdään jotakin jossakin kohtaa, mutta tasaikäisen kasvatuksen periaatteen mukaisesti valtaosa kuvioista on ’vain’ kasvussa. Sitten kun päätetään uudistaa metsä, sinne tilataan saman tien metsänhoitoyhdistykseltä muokkaus ja taimet. Luontaista taimettumista käytetään siellä, missä se onnistuu varmasti.”
Kesäkuun lopun trombi kaatoi parisataa runkoa 1994 istutetusta, jo tukkipuuksi varttuneesta metsiköstä. Sama trombi rikkoi Yläneen Valasrannan tanssilavan katon. Kuva: Pasi LeinoPikkutukkia lähisahalle
Muutama vuosi sitten Vahala ja Uusitalo hankkivat käytetyn hakkuukoneen.
”Pystykaupassa yhtiö katkoo, miten itse haluaa. Omalla motolla saadaan puutavara tarkemmin talteen”, Uusitalo perustelee.
Tilalta myydään paikalliselle sahalle parrun raaka-aineeksi pikkutukkia, joka menisi pystykaupalla kuitupuuksi. Siitä saatava hinta on likimain sama kuin tukkipuusta.
Parhaat mäntytyvet menevät Lopen rakennuspuulle, josta käydään ennen hakkuuta spray-maalilla merkkaamassa heille kelpaavat rungot. Latvoista tehdään kuitupuuta tai energiapuuta.
”Hankintahakkaaja ei saa tavallisesta tukista edes samaa hintaa kuin pystyyn myydessä. Yhtiöt haluavat hakkuut omille korjuuketjuilleen ja kyllä meiltäkin isommat uudistushakkuut myydään pystyyn,” Uusitalo sanoo.
Tavoitteena on, että kun metsä päätehakataan, hehtaarikertymä olisi vähintään 300 kuutiota, Hanna Vahala kertoo. Kuva: Pasi LeinoMetsätila
Pekka Uusitalo, ikä 71 vuotta. Harrastaa hirvenmetsästystä Yläneen Erämiehissä.
Hanna Vahala, ikä 60 vuotta. Harrastaa käsitöitä, erityisesti vaatteiden korjausompelua ja kangaspuilla kutomista.
Sivuelinkeinona mehiläisten hoito, 40–50 mehiläispesää.
Pariskunnan tilat ovat yhteisviljelyksessä. Peltopinta-ala noin 55 hehtaaria, metsäpinta-ala yli 400 hehtaaria.
Kolme aikuista lasta.
Tiloilla on hiljattain uusitut metsäsuunnitelmat, ja niiden mukaan kuviokoko vaihtelee kahden ja kymmenen hehtaarin välillä. Taimikonhoidot ja ennakkoraivaukset tilataan metsänhoitoyhdistykseltä, vaikka lasku välillä kirpaiseekin.
”Enemmän kirpaisee se, jos metsä muuttuu tuottamattomaksi rytöksi. Omia hommia on niin paljon, ettei joka paikkaan kerkeä. Siksi on valittu teettää istutukset ja raivaussahatyö vieraalla”, Vahala sanoo.
Tilan vintille on rakennettu höyläämö, jota kutsutaan kotoisasti röjäkopiksi. Kuva: Pasi Leino
Pekka Uusitalon höyläämö tunnetaan erikoisten listojen ja paneelien hankkimispaikkana. Kuva: Pasi Leino
Pekka pystyy valmistamaan höyläämöllään erikoisia paneeleita ja listoja. Kuva: Pasi LeinoOmien suunnitelmien mukaan
Kummankin tilan metsissä on kattava tieverkosto. Viimeisin tiepätkä tehtiin muutama vuosi sitten Hannan palstalle.
Pekka Uusitalo muotoili omalla kaivinkoneella tierungon, ja kaksi työmiestä oli ajamassa soraa pintaan. Kustannuksia yli kilometrin pätkään kertyi vain joitakin tuhansia euroja.
”Ei edes ajateltu saisiko työhön jotakin tukea. Aina kun maksetaan omalla rahalla, saadaan sellainen kuin itse halutaan ja silloin kun itse tarvitaan”, Vahala sanoo.
Sama ”oman rahan periaate” toimii myös pariskunnan suhtautumisessa metsiensä suojeluun. Käytön ulkopuolelle on rajattu tietty osa metsistä, mutta alueelle ei ole haettu virallista suojeluasemaa eikä rahoitusta.
”Kun tiedämme ja tunnemme omat metsämme, niin ei tarvita ohjeistusta ulkopuolelta.”
”Kun tiedämme ja tunnemme omat metsämme, niin ei tarvita ohjeistusta ulkopuolelta. Jos hakisimme suojelusta rahaa, niin aika äkkiä saneltaisiin erilaisia ehtoja ja lisättäisiin kuvion reunoille vaihettumisalueita”, Vahala sanoo.
”Kun me annamme tietyn metsäkuvion olla rauhassa, niin eikö se sitten ole rauhoitettu.”
Suojelupaineet mietityttävät
Pariskuntaa huolettaa vaivihkaa etenevä metsien käytön rajoitus. Heillä on tiedossa lähiseudulla metsänomistaja, jolle oman metsän suojelukohde tuli ilmi vasta, kun metsänomistaja oli tehnyt kohteesta hakkuuilmoituksen.
”Varmaan saisin sydänkohtauksen, jos omalle kohdalle osuisi”, Vahala sanoo.
Pariskunnan maatilat sijaitsevat suojeltujen Kurjenrahkan ja Vaskijärven läheisyydessä. Kertaalleen Turun Sanomissa esitelty mahdollinen Lounaismaan kansallispuisto mietityttää erityisesti Vahalaa.
”Ollaan saatu pidettyä tila pystyssä 1500-luvulta alkaen. Miten meistä nyt yhtäkkiä olisi niin heikkoja tullut, että emme osaisi pitää omia maitamme monimuotoisina?”
Metsänhakkuiden korvaamiseen matkailulla Vahala ja Uusitalo eivät usko. Se tuskin tuottaisi paljoakaan metsänomistajille tai paikallisille yrityksille.
”Yläneen Salessa ei ole näkynyt retkeilijöitä jonoon asti eivätkä ole yöpyneet Kallionokalla. Varusteet on ostettu etukäteen nettikaupasta ja eväät tuodaan mukana. Meille jää roskien noukkiminen ja marjamaiden tarjoaminen jokamiehille. Huippu oli se, kun yksi poimija ohjeisti minua pitämään välimatkaa, kun olin omassa metsässäni mustikassa”, Vahala sanoo.
Vahala kuuluu Salometsän metsänhoitoyhdistyksen hallitukseen. Hän arvelee, että tulevaisuudessa metsänomistajuus vaatii ennen muuta sinnikkyyttä, kun alkutuotannosta vieraantuva nuoriso ja EU:sta tulevat paineet ennallistamiseen uhkaavat puuraaka-aineen käyttämistä.
”Suomi ei vain pärjää ilman metsää. Jos kaikki suojellaan, se on katastrofi.”
Pellon laidassa kasvavan valtavan lehmuksen eli yläneläisittäin niinispuun ikää ei osannut arvioida edes Hanna Vahalan isä. ”Joka kevät käyn jännityksellä katsomassa, vieläkö siihen puhkeaa lehti. Ei tämäkään kaipaa virallista rauhoitusta, kun itse annamme sen tässä vain kasvaa.” Kuva: Pasi LeinoPekan ja Hannan vinkit metsätalouteen
Tunne metsäsi. Mikään karttaohjelma ei anna riittävää tietoa metsäkuvioiden todellisesta tilasta. Metsän näkee vain siellä kulkemalla.
Tee hoitotyöt ja kasvatushakkuut, kun niiden aika on. Uudistushakkuiden kanssa voi miettiä omia investointitarpeita ja suhdanteita ja hakata niiden mukaan.
Pidä puolesi. Ulkoiset paineet metsien käyttöön ovat lisääntyneet. Hyvä tapa vastata niihin on avata omien metsien hoito yleisölle. Voisitko järjestää metsäretken peruskoululuokalle?
Siirrä metsätieto sekä rakkaus metsään ja puuhun seuraavalle sukupolvelle.
Höyläämö erikoislistoja
Pekka Uusitalo kertoo, että puuta on aina jalostettu kotitilan mäessä. Sirkkelisaha on taivasalla, mutta höyläämö on rakennettu vanhan navetan vintille. Tilaa kutsutaan kotoisasti röjäkopiksi.
”Lehmät oli laitettu pois jo vuonna 1983 ja höylä hankittiin vuonna 1993 konkurssiin menneeltä Aurassa toimineelta Vaaksan sahalta”, Uusitalo muistelee.
Hänellä on takanaan lyhyt koulutus Kotkan puutalousopistossa, mutta käytäntö ja taitojaan jakaneet ammattilaiset ovat olleet paras oppi.
Nykyään Uusitalon höyläämö tunnetaan erikoisten listojen ja paneelien hankkimispaikkana.
”Isot höyläämöt pystyvät tekemään standardilistaa kilometrin tunnissa, ja meillä menisi siinä määrässä koko päivä. Tänne tuodaan mallikappale, ja jos sellaista tälliä ei ennestään ole, niin teen teräasetteen suorasta raudasta.”
Uusitalon listoja löytyy esimerkiksi Euran pappilan seinästä, Uudenkaupungin vanhoista puutaloista sekä Isokarin ja Bengtkärin majakoilta.
”Pekka on puusuutari, mää vaan kävelen tääl lauta kädes”, Vahala selventää höyläämön työnjakoa ja nostaa valmista paneelia oikeaan pinoon.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
