”Metsäteiltä korjataan nykyään pahimmat vauriopaikat maanomistajien itse kustantamana”, keminmaalainen kaivinkoneurakoitsija Sakari Alakärppä kertoo.KemiSakari Alakärppä on tukkinut ojia, joita hän on vasta vähän aikaa sitten kaivanut
Kaivinkoneurakoitsija Sakari Alakärppä tekee urakoita Kemissä. Nykysuuntaus on, että maanomistajat korjauttavat tiensä vauriopaikat tukien sijaan omalla rahalla.TilaajalleLeveillä teloilla varustettu keltainen 18-tonnin Liebherr kolistelee puurekkojen runnomalla ja rankkasateiden pieksämällä metsätiellä Kemin eteläpuolella. Ohjaimissa istuu keminmaalainen kaivinkoneurakoitsija Sakari Alakärppä.
”Työnä on keväällä raiteille poljetun metsätien muotoonsa palauttaminen. Siirrän reunoilta mursketta keskemmälle ja tasoittelen urat. Pintaan ajetaan mursketta, kunhan pohja kuivuu”, Alakärppä selvittää.
Nykytrendi on, että maanomistajat korjauttavat tiensä pahimmat vauriopaikat omin kustannuksin. Säästäväisyyden taustalla on metsätien perusparannustuen kuihtuminen 50 prosentin tasolle.
”Tien pinta muotoillaan sianselälle, mutta ei liian pyöreäksi, ettei tien keskusta raavi henkilöautojen pohjaa. Kauhan kallistuskulmaa voi säätää, mistä on apua muotoilussa.”
Metsätietä kunnostaa noin kilometrin verran työpäivän aikana. Jos vesi seisoo ojissa, Alakärppä kauhoo ne vetävään kuntoon.
”Metsäojiakin tukkeutuu usein, kun metsäkoneella ajetaan ojan yli. Niitä joutuu korjailemaan.”
Metsätien pinta muotoillaan pyöreäksi, että vesi valuisi tieltä ojiin. Muotoilussa apuna on kallistuvalla liittimellä varustettu kauha.Alakärppä on tehnyt metsiin liittyviä kaivinkonetöitä vuodesta 1989.
”Metsäojituksessa pitää tietää vesistöjen suojelemiseen liittyvät määräykset ja työtavat, etteivät ravinteet ja kiintoaineet valu vesistöihin. Kaivu aloitetaan ojituskohteen alapäästä eli sieltä, mihin vedet on tarkoitus ohjata.”
Kuljettaja suunnittelee suodatuspainanteet, lietekuopat ja pintavalutuskentät paikan päällä, ellei käytössä ole metsäammattilaisen laatimaa ojitussuunnitelmaa.
”Aiheesta on järjestetty kuljettajille runsaasti koulutusta, joten ammattitaitoa ja osaamista löytyy”, Alakärppä sanoo.
”Vesiensuojelun kanssa saattaa tulla ongelmia heillä, jotka kaivavat ojia omilla kaivureillaan, ilman suunnitelmia ja osaamista.”
Perinteiset kunnostusojitukset tyrehtyivät samalla, kun kemeratuki päättyi. Sen tilalle tullut metka ei tue kunnostusojitusta, ja siksi maanomistajat ojittavat nyt omin kustannuksin.
”Vesiensuojelun kanssa saattaa tulla ongelmia heillä, jotka kaivavat ojia omilla kaivureillaan, ilman suunnitelmia ja osaamista”, Alakärppä arvioi.
Metkassa painopiste siirtyi suometsänhoidon tukeen. Alakärpänkin merkittäväksi työllistäjäksi tuli ennallistaminen.
”Sellaisenkin kohteen olen ennallistanut, jonka ojitin vähän aikaisemmin. Peitin siis kaivamani ojat.”
Ojakauhojen koko on paisunut kaivureiden kokoluokan kasvaessa. Nykyinen metsäoja on 150 senttimetrin leveyinen ja syvyinen.Soiden ja turvemaiden kohteet ovat sadekesän jälkeen upottavassa kunnossa. Jos kaivuri uppoaa, sen nostamisesta voi syntyä jopa 20 000 euron kustannukset ja usein kone menee lunastukseen.
”Uppoamisen varalle on hintavia vakuutuksia, jotka kattavat osan kustannuksista.”
Alakärpän Liebherrin alavaunu on 4,5-metrinen eli normaalia pidempi, ja telat ovat 90 senttimetrin levyiset. Varustuksella on haettu parempaa kantavuutta pehmeillä kaivukohteilla. Kone on vuosimallia 2012, eikä siinä ole jäätymiselle altista urealaitteistoa.
Kaivurin puomin ulottuvuus on reilu kahdeksan metriä. Luiskakauha ja ojakauha ovat kauhoista tärkeimmät, ja niitä löytyy eri kokoisina.
”Kohteet sijaitsevat yleensä pehmeillä mailla. Kivikoissa tämä alusta on turhan jäykkä, mutta kone on kompromissi. Ensimmäiset telaketjut kestivät 8 000 tuntia. Rullia, taittopyöriä ja vetorattaita joutuu vaihtamaan toisinaan.”
Rasvanippoja koneessa on kymmenkunta. Kauhan nipat rasvataan päivittäin, muut kerran viikossa.
”Rasvojen laatu on kehittynyt hyvään suuntaan. Nykyrasvat eivät valu ulos.”
Jos kaivuri uppoaa, sen nostamisesta voi syntyä jopa 20 000 euron kustannukset ja usein kone menee lunastukseen.
Piennartien rakentaminen työllistää kaivinkoneurakoitsijoita enenevissä määrin, ja työhön myönnetään tukea.
Kaivinkone on pätevä laite päätehakkuualan maanmuokkaukseen. Uudistamisen tavoite määrittää, tehdäänkö kohteessa laikutus-, kääntö- vai naveromätästystä.
Mättäiden tekoa ohjaa maaperän laji, maan kivisyys ja ”herkkäliikkeisyys”. Kuljettajan täytyy tietää, miten ja millä puulajilla kohde uudistetaan.
Se, istutetaanko kohteelle kuusta tai mäntyä vai kylvetäänkö kohde, vaikuttaa mättäiden ja laikkujen tiheyteen.
”Työsuunnitelmia toimitetaan kaivinkoneen tietokoneeseen digitaalisena kartta-aineistona, mutta osa kohteista pitää suunnitella paikan päällä.”
Alakärpän polttoainekustannukset pakottavat tehostamaan työskentelyä, mikä näkyy työkohteiden keräilyssä. Kaivuri kulkee työmaille omalla lavetilla.
”Kun kone viedään alueelle, samalla kertaa pyritään tekemään ojitukset, muokkaukset, piennartiet ja tiestön kunnostukset”, Sakari Alakärppä kertoo.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
