Ei jatkajaa metsätilalle? Etsi ratkaisu näistä vaihtoehdoista ja selätä ongelma elinaikanasi

Metsänomistaja voi joutua ikävään tilanteeseen, jos tilalle ei luonnostaan löydy jatkajaa. Vaihtoehtoja on silti monenlaisia, todettiin Metsäkeskuksen aiheesta järjestämässä verkkotilaisuudessa.

Tilan voi luonnollisesti myydä. Silloin on hyvä selvittää, löytyykö ostajaa sukulaisista, naapureista tai tuttavapiiristä. Ellei, tilan voi laittaa julkiseen myyntiin. Myyjän kannattaa etukäteen pohtia, haluaako myydä metsänsä ensisijaisesti yksityiselle vai sopiiko ostajaksi yhtä hyvin yritys tai rahasto.

Metsän voi myös liittää yhteismetsään, jolloin vastineeksi saa yhteismetsäosuuksia. Niitä voi myydä, lahjoittaa ja testamentata.

Myyntituloja voi käyttää elämiseen tai siirtää haluamilleen henkilöille. Vastaanottajan ei tarvitse maksaa lahjaveroa, jos lahjoitukset jäävät alle 7 500 euron kolmessa vuodessa. Lahjoituksia samalle henkilölle voi jatkaa kolmivuotiskauden jälkeen.

Jos omistusjärjestelyjä ei tee elinaikana, metsä ja omaisuus siirtyvät kuolinpesälle. Metsän kannalta yhteisomistus kuolinpesässä voi olla epäedullista, sillä se voi vaikeuttaa päätöksentekoa ja hidastaa metsänhoitoa. Perinnönjaossa se voi johtaa metsäomistuksen turhaan pirstoutumiseen.

Jos perillisiä ei ole ollenkaan, omaisuus menee valtiolle. Valtiokonttorin mukaan ilman perillisiä kuolleista noin puolet ei ole tehnyt testamenttia.

Webinaarissa esiteltiin mahdollisuutta siirtää tai testamentata metsäomaisuutta säätiölle. Säätiöitä on lukuisia. Tilaisuudessa ääneen pääsivät Metsämiesten Säätiö, jolle tulevat metsät säilyvät metsätalouskäytössä, ja Luonnonperintösäätiö, joka hankkii metsiä pysyvästi suojeltavaksi.

Vuonna 1948 perustettu Metsämiesten Säätiö sai alkupääomansa, kun Metsätyömaiden muonitustoimisto lakkautettiin. Säätiön tarkoituksena on tukea metsäalan kehittämistä ja edistää alalla toimivien hyvinvointia.

Säätiön myöntämä tuki on ollut vuosittain lähes kaksi miljoonaa euroa, ja se jaetaan lähinnä apurahoina. Esimerkkejä tuetuista hankkeista ovat Metsämuseo Lusto, metsäaiheiset kirjat sekä televisiosarja Savotta.

Metsämiesten Säätiö on rekisteröinyt Metsätestamentin jopa tavaramerkiksi.

”Metsätestamentti on vaihtoehto, jos tilalla ei ole jatkajaa, ja haluaa metsän pysyvän kotimaisessa omistuksessa, hoidon jatkuvan talousmetsänä ja metsän tuoton menevän lyhentämättömänä tärkeäksi kokemansa asian hyväksi”, kertoi säätiön kehittämispäällikkö Veikko Iittainen.

Lahjoituksen voi Metsämiesten Säätiössä ohjata tiettyyn tarkoitukseen, kuten stipendirahastoon tai EU:n metsiä koskevaan päätöksentekoon vaikuttamiseen.

Luonnonperintösäätiö perustettiin vuonna 1995 kalastaja ja luonnonsuojelija Pentti Linkolan antamalla alkupääomalla. Suojelukohteita on tällä hetkellä noin kolmesataa ja suojelualaa lähes kahdeksantuhatta hehtaaria.

Säätiö ostaa lahjoitusvaroilla etenkin vanhoja metsiä, mutta myös muita kohteita, ja perustaa niille suojelualueita. Tuoreimpia kohteita on pieni vain kahden hehtaarin kokoinen kimalaismetsä Kiteeltä.

”Valtaosa suojelemistamme alueista tulee nykyään tietoon suoraan metsänomistajilta. Jos ei ole varma, onko alueella riittävästi luontoarvoja, säätiö voi selvittää sen”, Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Harri Hölttä kertoo.

”Metsän ei tarvitse olla kirveen koskematonta. Lahjoituksena olemme ottaneet hoidettujakin metsiä”, hän lisää.

Metsäkeskus pyrkii edistämään metsätilojen siirtymistä aktiivisille metsänomistajille. Pohjois-Karjalassa Polvelta toiselle -hankkeen tavoitteena on vähentää metsää omistavien kuolinpesien syntymistä ja edistää sukupolvenvaihdoksia.

Uudenmaan metsänomistus toimivaksi -hankkeessa on kehitetty metsäsuhdekeskustelun menetelmä sukupolvenvaihdoksia edistämään. Herkistä asioista puhumista eri sukupolvien kesken helpotetaan keskustelukorteilla.

Hankkeet ovat saaneet EU:n maaseuturahoitusta.