Tiedätkö, miksi metsän sukupolvenvaihdos kannattaa usein tehdä ennemmin kauppana kuin lahjana?

Metsätilan sukupolvenvaihdoskoulutukset ovat hittituote vuosikymmenestä toiseen. Projektipäällikkö Minnamari Tuovinen Metsäkeskuksesta on opastanut tuhansia metsänomistajia onnistuneisiin omistajanvaihdoksiin Länsi-Suomessa.

”Ensimmäinen ja tärkein viesti on aina sama: aloita sukupolvenvaihdoksen suunnittelu ajoissa. Jälkipolville kannattaa alkaa syöttää ajatusta metsänomistajuudesta vähitellen. Silloin heille jää aikaa miettiä, kiinnostaako metsänhoito. Ja jatkajalla on aikaa pumpata hiljaista tietoa nykyiseltä omistajalta”, Tuovinen neuvoo.

”Ajoissa aloittamisessa on myös se etu, että vaihdos voidaan toteuttaa elävien ihmisten kesken. Edelleen 46 prosenttia sukupolvenvaihdoksista tapahtuu perinnönjaossa. Kun omistajanvaihdoksen ajankohta ei ole selvillä, voi metsä jäädä pitkäksi aikaa huonolle hoidolle.”

Suositeltavaa luopumisikää ei luonnollisestikaan ole, mutta Tuovisen mukaan viimeistään 60-vuotiaana on hyvä pysähtyä pohtimaan oman metsänomistajuuden jatkoa.

”Oma terveys ja aika voivat siinä vaiheessa hyvinkin riittää metsien hoitoon, mutta jonkinlainen irtautumissuunnitelma kannattaa tehdä.”

Metsätilan sukupolvenvaihdos mielletään monesti lahjoitukseksi. Metsätila annetaan vastikkeettomana lahjana kuitenkin vain seitsemässä prosentissa sukupolvenvaihdoksista. 28 prosenttia omistajanvaihdoksista lähisukulaistenkin kesken toteutetaan kauppana.

”Kauppa on selkein ja usein myös verotehokkain tapa toteuttaa omistajanvaihdos. Normaali kauppa on myös reilu tapa luopujan ja kaikkien perillisten kannalta. Metsänomistaja on laittanut omaa aikaansa ja rahaansa kiinni metsään, joten on oikein, että hän saa siitä luopuessaan turvaa vanhuuden varalle”, Tuovinen perustelee.

Rahalla tapahtuvan kaupan tekee verotehokkaaksi se, että jatkaja saa maksamalleen summalle metsävähennysoikeutta, jota voi käyttää puunmyyntitulojen verojen alentamiseen. Lahjametsän mukana ei tule metsävähennysoikeutta.

Lähisukulaisten välillä tehtävää tilakauppaa helpotetaan verohuojennuksin. Jos kauppahinta on vähintään 75 prosenttia metsäkiinteistön käyvästä arvosta, ei ostajan tarvitse maksaa lahjaveroa. Jos kauppahinta on 0–75 prosenttia palstan käyvästä arvosta, pitää lahjavero maksaa lahjan osuudesta. Tällöin puhutaan lahjanluonteisesta kaupasta.

Luopujan ei tarvitse maksaa lähisukulaiselle myynnistä luovutusvoittoveroa, jos hän on omistanut metsäpalstan yli kymmenen vuotta.

Sukupolvenvaihdoksen toteutuksen ensimmäinen vaihe on metsätilan arvon määrittäminen. Siinä pääsee alkuun internetissä ilmaiseksi käytössä olevien, julkiseen metsävaratietoon perustuvien laskureiden avulla. Laskurit antavat kuitenkin vain suuntaa, eikä niiden perusteella voi tehdä varsinaisia kauppoja.

”Metsätilan arvon määrittäminen kannattaa antaa aina ammattilaisen hoidettavaksi. Tarkka arvo saadaan vain käymällä metsätila läpi paikan päällä. Samalla metsänomistaja ja jatkaja saavat arvokasta tietoa ajankohtaisista hoitotöistä”, Tuovinen muistuttaa.

Asiantuntijan tekemä metsäarvio toimii pohjana kauppahinnan määrittämisessä ja myös lahjaverojen määräytymisessä. Myös pankin puoleen on helpompi kääntyä, kun ostettavasta kohteesta on luotettava arvio.

Kaupan tekeminen ei välttämättä merkitse rahan siirtämistä kaupantekopäivänä. Jatkaja voi toki ottaa pankista metsälainan ja maksaa ostoksensa kaupantekopäivänä.

”Myyjä voi antaa ostajalle korotonta tai korollista maksuaikaa, jolloin ostaja voi lyhentää velkaansa myyjälle esimerkiksi tulevista hakkuutuloista. Tämä on melko yleisesti käytetty tapa. Verohallinto on tähän saakka katsonut, että kymmenen vuoden maksuaika on hyväksyttävissä ilman veroseuraamuksia”, Tuovinen tietää.

Jos metsätilakauppaan ottaa pankkilainan, voi metsää käyttää lainan vakuutena. Pankit katsovat metsätilan vakuusarvoksi yleensä 40–60 prosenttia tilan käyvästä hinnasta. Metsäluoton pituus on yleisimmin kymmenen vuotta, mutta se voi olla joskus jopa 15 vuotta.

”Jos metsässä on hakattavaa, hakkuut kannattaa toteuttaa yleensä vasta sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Silloin uusi omistaja voi hyödyntää kaupasta saamansa metsävähennyksen ja saa rahaa metsälainan lyhentämiseen”, Tuovinen muistuttaa.

Uuden omistajan kannattaa käydä heti omistuksensa alussa metsätila läpi metsäneuvojan kanssa ja huolehtia ajankohtaiset hoitotyöt kuntoon.

Minnamari Tuovinen suosittelee luovuttamaan metsätilan vain yhdelle omistajalle.

”Motivaatio metsän hoitamiseen on parempi, kun omistaa metsätilan yksin. Itsekseen on myös hankalampi riidellä. Useamman omistajan verotusyhtymässä näkemykset voivat mennä joskus hakauksiin”, Tuovinen perustelee.

Pitkäaikaisen kuolinpesän omistuksen Tuovinen tyrmää.

”Kuolinpesä menee helposti sotkuiseksi, koska siihen tulee alusta alkaen monia omistajia. Omistajien määrä saattaa vielä vuosien myötä kasvaa. Kuolinpesä kannattaa purkaa pois mahdollisimman pian. Se on aina vain väliaikainen metsänomistusmuoto.”

”Jos lähisuvusta ei löydy innostusta metsätalousyrittäjyyteen, on silloin parasta myydä metsätila ulkopuoliselle. Jos kiinnostusta metsää kohtaan on, mutta hoitotyöt eivät innosta, voi metsätilaa tarjota johonkin lähellä sijaitsevaan yhteismetsään. Silloin metsänomistus säilyy yhteismetsän osakkaana, mutta hoitotöistä ei tarvitse huolehtia”, Tuovinen vinkkaa.