
Metsäammattilaiset ovat huolissaan metsänomistajien ikärakenteesta ja suurten ikäluokkien yliedustuksesta.
Heidän mielestään metsätiloja olisi järkevää hyödyntää omistajien omassa käytössä, hoitaa metsiä ja saada puuta käyttöön. Tavoitteena on metsätalouden, metsänhoidon ja -omistuksen jatkuvuus.
Miten sukupolvenvaihdoksen saisi käyntiin?
”Omistaja päättää. Parasta olisi, jos asia lähtisi liikkeelle omistajasta. Ulkopuolinen voi kannustaa, jakaa tietoa, mutta ei tietenkään määrätä tai patistaa”, metsänomistuksen johtava asiantuntija Jukka Matilainen metsäkeskuksesta toteaa.
”Keskustelukulttuurit eroavat perheittäin, mutta omaisuudesta, kuolemasta ja tulevaisuudesta ei useinkaan puhuta”; metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen metsäkeskuksesta sanoo.
Katseet kääntyvät myös nuoriin.
”Ongelma ei ole pelkästään siinä, että ei tehdä sukupolvenvaihdoksia. Metsäomistuksen jatkaminen ei välttämättä kiinnosta lapsia. Sekin on tärkeää tietää riittävän ajoissa, onko jatkajaa vai ei.”
On tärkeää tietää riittävän ajoissa, onko jatkajaa vai ei.
Sukupolvenvaihdosasiantuntija Juha Leppänen Keski-Suomen metsähoitoyhdistyksestä muistuttaa metsän arvosta. Hänen mukaansa aika moni metsänomistaja aliarvioi metsänsä, eikä mahdollisilla jatkajalla ole välttämättä mitään käsitystä metsien arvosta.
”Jos arvo olisi kaikilla tiedossa, se helpottaisi kovasti. Tieto voisi herättää kiinnostusta ja ylipäätään selkeyttää tilannetta.”
Mitä taas ei kannata tehdä?
Edellä mainitun keskustelun vähäisyyden jälkeen Esa Lappalainen nostaa suomalaisen halun välttää veroja.
”Ratkaisuja ei pidä tehdä vain siitä näkökulmasta, mikä on verotuksellisesti halvinta. Ei selvitetä metsän todellista käypää arvoa, ei mietitä tulevaa toimintaa, vaan pyritään pääsemään mahdollisimman halvalla.”
Mitä (taloudellista) merkitystä metsillä on minulle?
Olisiko aika miettiä sukupolvenvaihdosta?
Miten avaisin keskustelun sukupolvenvaihdoksesta?
Kuka olisi jatkaja?
Mikä on metsieni arvo?
Toisena nousee halu hoitaa asiat itse ilman ulkopuolista apua.
”Ei luoteta asiantuntijoihin, tutkitaan jostain jokin aiempi ratkaisu ja sen avulla yritetään saada tilalle mahdollisimman edullinen hinta. Jos neuvonta maksaa 1 000–2 000 euroa 500 000 euron tilalla, niin se on pieni hinta verrattuna mahdolliseen vahinkoon.”
Sukupolvenvaihdos ei ole massatuote. Jokainen tapaus on ainutkertainen. Halu tehdä samanlainen ratkaisu kuin naapurissa tietää lähes varmasti osumista miinaan.
”Jo se erottaa, että naapurissa on yksi kiinteistö, itsellä on kaksi tai naapurissa on kolme lasta ja itsellä kaksi.”
Parasta on, jos jatkajia on yksi ja mieluusti metsät pidetään yhtenä kokonaisuutena. Se helpottaa päätöksentekoa. Aina se ei ole mahdollista. Silloin on syytä painottaa, että jatkajana yhtymä on vain välivaihe. Yhtymästä tulee yleensä hankala viimeistään serkkuvaiheessa.
Kuolinpesä metsänomistajana on huono, koska usein pesä ei pysty päätöksiin.
Yksi sudenkuoppa voi olla pitkä, jopa elinikäinen hallintaoikeus. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa iäkäs leski saa metsät hallintaansa, mutta ei välttämättä kykene hoitamaan metsää tai päättämään metsiin liittyviä asioista.
Tämä juttukokonaisuus käynnistää Maaseudun Tulevaisuuden sarjan, jossa kesän aikana käsitellään monipuolisesti sukupolvenvaihdosta.
Seuraavissa jutuissa keskitytään yksikohtaisesti eri tapoihin toteuttaa sukupolvenvaihdos. Niitä ovat muun muassa kauppa, lahja, lahjanomainen kauppa, yhtymä ja liittäminen yhteismetsään.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoilleen merkityksellisiä aiheita.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
