Drooniuhan torjunta on sekä tekninen että poliittinen ja teollinen haaste

Droonien käyttö niin sodankäynnissä kuin hybridivaikuttamisessakin on nykyään arkea. Siinä missä vielä pari vuosikymmentä sitten drooneja hyödynnettiin pääasiassa tiedustelussa, halpeneva teknologia ja uudet käyttömuodot ovat vakiinnuttaneet niiden aseman nykyaikaisessa sodankäynnissä. Puhutaan jopa sodankäynnin logiikan muutoksesta, vaikka pikemminkin kyse on nopeasti kehittyvästä teknologisesta välineestä, joka muokkaa sodankäynnin taktiikoita ja toimintamalleja niin taistelukentällä kuin kotirintamallakin.

EU:ssa drooniuhkaan havahduttiin viimeistään Venäjän ilmatilaloukkausten jälkeen.

Lokakuussa komissio julkaisi puolustuksen valmiuteen liittyvän tiekartan, jonka yksi keskeinen ohjelma on droonipuolustukseen keskittyvä aloite. Hanke on varsin kunnianhimoinen: alustava suorituskyky halutaan valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä ja lopullinen suorituskyky vuoden 2027 loppuun mennessä.

Puolustuskyvyn vahvistamisen ohella aloitteella halutaan osoittaa EU:n olevan yhä teknologisen kehityksen kärjessä. Vaikka ajatus on sinänsä hyvä, hanke kaipaa vielä tärkeitä täsmennyksiä ennen kuin sitä voidaan pitää toteuttamiskelpoisena.

Komission suunnitelmien haasteena on se, että drooniteknologiat kehittyvät nopeasti. Tuotannon halpa hinta mahdollistaa niiden massamaisen käytön. Valokuituohjatut ja tekoälyohjatut laitteet eivät ole signaalitiedustelulla paikannettavissa ja elektronisella häirinnällä torjuttavissa.

Lisäksi lennokkien tutkapinta-ala on niin pieni ja lentokorkeus niin matala, että niiden havaitseminen on vaikeaa, vaikka tietyin edellytyksin se onkin mahdollista. Eri EU-maiden infrastruktuuri ja teknologinen lähtötaso poikkeavat toisistaan merkittävästi, puhumattakaan kansallisista lainsäädännöistä ja viranomaisvastuista.

Kaiken tämän valossa Euroopan kattavan ja kustannuksiltaan realistisen torjuntajärjestelmän rakentaminen on tällä hetkellä vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Raha täytyy aluksi kohdentaa siksi rajajäsenvaltioihin, koska nämä maat toimivat myös suojakilpenä muulle Euroopalle.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö EU pystyisi toimimaan tärkeänä koordinoivana linkkinä jäsenmaiden tukemisessa. EU-tason vastaus drooniuhkaan edellyttää jatkuvasti oppivaa järjestelmää, joka mahdollistaa teknologisen kehityksen seuraamisen ja uusien ratkaisujen nopean luomisen ja käyttöönoton. Eurooppalainen kehittämiskeskusverkosto, jossa innovaattorit, teollisuus ja viranomaiset toimisivat kiinteässä yhteistyössä, olisi hyvä alku, kun etsitään yhteiseurooppalaisia ratkaisuja uhkiin vastaamiseksi.

Drooniuhan torjunta ei siten ole vain tekninen, vaan myös poliittinen ja teollinen haaste. Vastuun tulee edelleen pysyä tiukasti jäsenvaltioiden käsissä, mutta jos EU onnistuu luomaan yhteisen kehityspohjan, koko unionin turvallisuutta saadaan vahvistettua.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).