“Kaikki laskelmat uusiksi” – puupohjainen etanoli voisi muuttaa koko autoteollisuuden suunnan

EU:ssa bensiinissä on nykyään 5–10 prosenttia etanolia eli polttoaineeksi tuotettua alkoholia. Se on useimmiten valmistettu fermentoimalla peltokasveista tai erilaisista elintarviketeollisuuden jätteistä.

Fermentoimalla saadaan kuitenkin vain 200 tai 300 litraa etanolia kutakin kuiva-ainetonnia kohti. Viiden miljardin öljytonnin vuotuinen korvaaminen tällä tavoin vaatisi enemmän kuin koko maapallon nykyisen peltopinta-alan.

Niin sanottua selluloosaetanolia on mahdollista tuottaa myös puusta tai mistä tahansa muustakin selluloosaa sisältävästä biomassasta. Lappeenrannan yliopiston ja saksalaisen Münchenin yliopiston yhteinen projekti näyttää viime vuosina saavuttaneen merkittävää edistystä erityisesti jätepuusta valmistettavan selluloosaetanolin tuotantomenetelmien kehittämisessä.

Lappeenrannan ja Münchenin yliopistot sanovat, että uusilla menetelmillä voidaan tuottaa 1 350–1 410 litraa selluloosaetanolia kuiva-ainetonnia kohti, eli 5–7 kertaa enemmän kuin fermentoimalla. Tuotantokustannuksiksi arvioidaan 0,56–0,74 euroa litraa kohti silloin, kun sähkö maksaa 4,5 senttiä kilowattitunnilta ja kun puusta maksetaan 40 euroa per kiintokuutio.

Selluloosaetanolin hinta riippuu sähkön hinnasta. Se maksaa selvästi mainittuja lukuja enemmän silloin, kun käyttäjän pitää maksaa myös sähkön siirrosta. Toisaalta jos valmistuksesta vastaava yhtiö tuottaa sähkön itselleen ja jos se pystyy suunnittelemaan tuotantoprosessinsa niin, että se pyörii vain silloin, kun sähkö on halpaa, aurinko- ja tuulisähköä on mahdollista tuottaa myös paljon 4,5 senttiä halvemmalla.

40 euron kiintokuutiohinta pienikokoisesta puusta on metsänomistajan näkökulmasta varsin hyvä. Selluloosaetanolin raaka-aineeksi kelpaavat myös nopeakasvuiset haavat, poppelit ja pajut.

Uudet menetelmät pistävät kaikki liikennepolttoaineita koskevat suunnitelmat ja laskelmat uusiksi – tai ainakin niiden pitäisi tehdä niin.

EU ja kansainvälinen autoteollisuus ovat valitettavasti juuri sitoutuneet sähköautoihin. Ympäristöliike on tukenut siirtymää innostuneesti, mutta sen into on alkanut laimentua sitä mukaa, kun litiumakkujen tuotannon ympäristövaikutukset ovat kasvaneet.

Suunnitteilla olevat, litiumia, kobolttia, kuparia ja nikkeliä tuottavat kaivokset ja niitä varten rakennetut tiet uhkaavat tuhota suuren osan maailman jäljellä olevista sademetsistä, ruohomaista ja trooppisista soista avaamalla syrjäiset alueet kaskiviljelyä harjoittaville siirtolaisille. Metallien hankinta uhkaa myös hävittää ison osan valtameren pohjan ja merivuorien biologisesta monimuotoisuudesta.

Natriumakkuihin ei liittyisi tällaisia ongelmia, mutta ainoastaan Kiina ja Intia ovat toistaiseksi olleet innostuneita niistä. Järkevällä tavalla tuotettu selluloosaetanoli voi jatkossa nousta tärkeäksi natriumakkuja täydentäväksi vaihtoehdoksi.

Monet globaalin etelän maat tuottavat jatkossa myös selluloosaetanolilla kulkevia autoja, vaikka EU pitäisi kiinni omasta linjastaan. Myös Suomen kannattaisi arvioida uudelleen omaa politiikkaansa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.