Käytöksen ja ajattelun alelaari: Sivistyksen merkitystä jopa vähätellään

En pidä kiroilusta, alatyylisistä ilmaisuista tai toisen ihmisen pilkkaamisesta. Toki joskus itseltäkin lipsahtaa kirosana voimasanana, mutta normaaliin arkiseen kielenkäyttöön tai työhön kiroilu ei kuulu. Siihen ei myöskään kuulu huono käytös toisia kohtaan, kuten henkilön arvioiminen ulkonäön, sukupuolisen suuntautumisen, ihonvärin tai vamman vuoksi.

Minua hämmästyttää se tapa, miten aikuisten ihmisten kiroilu sekä vähättelevät ja alatyyliset ilmaisut leviävät niin populaarimusiikissa kuin somessa. Olemmeko todella unohtaneet hyvän käytöksen ja sivistyksen merkityksen kanssakäymisessä toisten kanssa? Minulle hyvä käytös on kuin liikennesäännöt: ne luovat ennustettavuutta ja luottamusta.

Alakoulun oppikirjoissa muistutetaan sitä, miten eri uskonnoissa ja uskomuksissa on samanlainen kultainen sääntö. Moni lukija varmaankin arvaa mistä säännöstä nyt puhun. ”Kohtele toista, miten toivoisit itseäsi kohdeltavan.” Tai toisinpäin ”Älä tee toiselle sitä, mitä et toivoisi itsellesi tehtävän”.

Miksi halusin kirjoittaa tästä teemasta? Olenko vain keski-ikäistyvä täti, jota ärsyttää hyvän käytöksen puute? Luulenpa, että kyse on jostain muusta. Kautta aikojen nuoret ovat kapinoineen rajoja kokeilemalla. Yleensä tuo vaihe kuitenkin menee ohi ja nuoren aikuistuessa hän omaksuu hyvän käytöksen ja kielenkäytön.

Eri tehtävissä toimivilta ja julkisuudessa esiintyviltä henkilöiltä on mielestäni lupa odottaa hyvää ja sivistynyttä käytöstä toisia kohtaan. Persoona voi olla rohkea ja vaikuttava ilman kiroilua ja alatyylisiä ilmaisuja toisesta ihmisestä.

Mielipiteitä voi ilmaista niin, että ei loukkaa toista tai mene henkilöön.

Kun mainitsen sanan sivistys, minulta usein kysytään, mitä sillä tarkoitan. Yleisen määritelmän mukaan sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Voidaan puhua opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä. Sivistys voi olla akateemista sivistystä, kansansivistystä tai sillä voidaan tarkoittaa ihmisen sisäistä kehittyneisyyttä.

Oma havaintoni on, että sivistyksen merkitystä saatetaan jopa vähätellä. Ajatellaan ehkä, että sivistys on jotain sellaista, jota itse ei ole saavuttanut tai kykene saavuttamaan. Siksi sen merkitys kyseenalaistetaan omassa elämässä. Ehkä sivistys nähdään jopa kahleena omalle ajattelulle ja itseilmaisulle.

Sivistyksen käsite on voinut arkikielessä jopa supistua niin sanotuksi koulusivistykseksi.

Minulle sivistys on aina ollut tavoittelemisen arvioista. Erityisesti sivistys ymmärrettynä yksilön sisäisenä kehityksenä ja josta puhutaan myös sydämen sivistyksenä. Sivistykselle olisi tilausta ja tarvetta. Myös demokratia tarvitsee sivistystä: Ihmisiä, jotka pystyvät käymään keskustelua, muodostamaan näkemyksiä, hakemaan ratkaisuja ja kohtelemaan toisia inhimillisesti.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.