Lukijalta: Kunnallisten eläinlääkäripalvelujen alasajo maksaa eläimille – ja lopulta meille kaikille

Kunnallisen eläinlääkärivastaanoton lakkauttaminen ei ole neutraali säästötoimi, vaan päätös, joka lisää eläinten kärsimystä ja heikentää eläinten hyvinvointia. Se siirtää vastuun tahoille, joilla ei ole resursseja tai mahdollisuutta toimia nopeasti silloin, kun eläimellä on jo hätä.

Erityisen vakavia seuraukset ovat luonnonvaraisten eläinten kiireellisissä lopetuksissa ja akuuteissa eläinsuojelutilanteissa. Kunnallinen eläinlääkäri on ollut toimija, joka on voinut auttaa viiveettä. Yksityiset klinikat eivät useinkaan ota vastaan luonnonvaraisia eläimiä edes hätälopetukseen.

Jos kunnallinen palvelu katoaa, vastuu siirtyy poliisille hätäkeskuksen kautta. Tämä pidentää eläimen kärsimystä ja kuormittaa viranomaisia tehtävillä, jotka eivät niille kuulu.

Kunnallinen eläinlääkäripalvelu on ollut elintärkeä myös vähävaraisille lemmikinomistajille. Vuonna 2023 köyhyysrajan alapuolella eli noin 930 000 ihmistä, ja ulosottovelallisia oli yli 260 000. Monilla heistä on lemmikkejä, mutta ei mahdollisuutta maksaa yksityisiä eläinlääkärikuluja tai laskulla.

Kunnallinen eläinlääkäri on usein ollut ainoa realistinen vaihtoehto sairauden tai eutanasian kohdatessa. Ilman tätä mahdollisuutta eläin jää hoitamatta – ei välinpitämättömyydestä, vaan köyhyydestä.

Myös eläinsuojeluvalvonnan kuormitus kasvaa. Eläinsuojelullisista syistä lopetettaviksi määrättyjen eläinten eutanasia on aiemmin voitu toteuttaa kunnallisella klinikalla. Ilman sitä kärsimys pitkittyy, valvontatapaukset lisääntyvät ja kustannukset kasvavat. Säästö on näennäinen: kulut siirtyvät ja ongelmat pahenevat.

Lisäksi kunnallisen toimijan poistuminen mahdollistaa eläinlääkäripalvelujen hintojen hallitsemattoman nousun. Tämä on suoraan ristiriidassa eläinten hyvinvointilain tavoitteiden kanssa.

Kunnallinen pieneläinpraktiikka on ennaltaehkäisevää eläinsuojelua. Sitä ei tule ajaa alas, vaan kehittää – esimerkiksi palvelusetelimallilla

Minna Hölttä

Valkeakoski