ASF:n Ruokavirasto hoitaa hyvin, mutta viestintä petti

Ruokavirastolle on luultavasti tullut yllätyksenä, miten monet tahot tarvitsevat kipeästi omaa toimintaansa ohjaavia ajantasaisia tietoja afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF) liittyen. Virasto on kyllä nopeasti koostanut sivuilleen kattavan tietopaketin monenlaisesta tautiin liittyvästä asiasta, ja mukana on myös vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin.

Siitä huolimatta erityisesti ASF:n vuoksi määrätyn rajoitusalueen viljelijät ovat epätietoisia ja kokevat, että eivät saa viranomaisilta tarvitsemaansa tietoa.

ASF:sta julkaistu teemasivu tarjoaa tietoa suurelle yleisölle, mutta sen toteutustapa ei palvele niitä ihmisiä ja yrityksiä, jotka tarvitsevat viipymättä kaikkein ajantasaisinta tietoa.

Sivusto jättää lukijan yksin arvailemaan, mikä tiedoista on uutta ja mikä jo aiemmin kerrottua. Kävijän pitäisi lukea kaikki sivulla julkaistu kerta toisensa jälkeen läpi ja verrata sitä omiin muistikuviinsa aiemmista lukukerroista.

Kriisitilanteessa tiedon tarvitsijan tehtävä ei voi olla sivulle päivitettyjen muutosten seulominen. Maatalousyrittäjällä, viljanostajalla tai kuljetusyrityksellä ei ole mahdollisuutta käyttää sellaiseen tunteja työpäivästään. On viranomaisen tehtävä huolehtia siitä, että uusi tieto, muuttuneet ohjeet ja päivitetty tilannekuva erottuvat välittömästi aiemmin kerrotusta.

Tarvittaessa viranomaisen on uskallettava poiketa tavanomaisista viestintämalleistaan. Muuttuneiden tietojen korostamiseen on mahdollista käyttää lukemattomia erilaisia tehokeinoja. Sellaisia ei varmastikaan ole kirjattu viraston viralliseen viestintälinjaan ja sen visuaaliseen ohjeistukseen, mutta kriisiviestinnässä etusijalla ei voi olla visuaalinen yhdenmukaisuus ja sivujen ulkonäkö.

ASF:n kaltaisessa tilanteessa uuden tiedon pitää erottua yhdellä silmäyksellä.

Tehokas viestintäkeino olisi myös päivittäinen uutiskirje kaikille niille, joita tilanne tavalla tai toisella koskee.

Viranomaisviestinnän onnistumista ei mitata sillä, kuinka paljon tietoa on julkaistu. Tärkein mittari on se, miten muuttunut tieto tavoittaa ne ihmiset, joiden arkea ja toimeentuloa se koskee.