Lukijalta: Suomea uhkaa digitaalinen kahtiajako – valokuitu vaatii kansallisen infraohjelman

Suomen tavoite rakentaa gigabitin tietoyhteiskunta on vaarassa jäädä kesken. Valokuitu on välttämätön perusinfra yritystoiminnalle, turvallisuudelle ja alueiden elinvoimalle, ei pelkkä mukavuustekijä.

Ilman määrätietoisia toimia Suomea uhkaa digitaalinen kahtiajako. Kasvukeskuksissa yhteydet pääosin toimivat, mutta harvaan asutuilla alueilla jopa 400 000 ihmistä voi jäädä ilman riittäviä yhteyksiä. Tämä ei ole hyväksyttävää.

Kyse on poliittisista valinnoista. Monissa Euroopan maissa valokuitu nähdään strategisena investointina, jota valtio tukee aktiivisesti. Suomessa vastaava kansallinen ote puuttuu, mikä näkyy kasvavina alueellisina eroina. Markkinaehtoinen rakentaminen ei yksin riitä kaikkein haastavimmille alueille.

Valokuiturakentamisen loppukiri vaatisi Suomessa arviolta 300–400 miljoonaa euroa julkista tukea. Koska kansallinen rahoitus on rajallista, EU-rahoituksen hyödyntäminen on välttämätöntä. Se toimii vipuvoimana, joka mahdollistaa myös yksityiset investoinnit alueilla, joille verkkoja ei muuten rakennettaisi.

Erityisen huolestuttava tilanne on Itä-Suomessa, vaikka alueen merkitys huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta on korostunut. Toimivat nettiyhteydet ovat myös osa kansallista turvallisuutta.

Suomessa on osaamista ja investointihalukkuutta. Finnet-liiton jäsenyhtiöt investoivat noin 1,5 miljardia euroa kuituverkkoihin, mutta tämä ei yksin riitä. Siksi julkinen rahoitus – erityisesti EU:n kautta – on ratkaisevassa roolissa.

Seuraavasta EU-rahoituskaudesta neuvotellaan parhaillaan. Samalla päätetään pitkälti, pysyykö Suomi digitaalisen kehityksen kärjessä vai hyväksyykö se pysyvän alueellisen eriarvoisuuden. Kansallinen infraohjelma valokuidun rakentamiseksi olisi selkeä signaali siitä, että Suomi ottaa tilanteen vakavasti.

Ilman valokuituverkkoja ei synny kasvua, yrittäjyyttä eikä turvallista arkea. Siksi se on nähtävä investointina tulevaisuuteen.

Jarmo Matilainen

Rautalampi