Lukijalta: Tuulivoimateollisuus tekee tyhjäksi metsätalouden ympäristötoimia

Metsänomistajiin kohdistuu merkittäviä paineita. Hiilinielukauppa esimerkiksi viivästyttämällä metsähakkuita tai lannoittamalla on osoittautunut haastavaksi. Luonnon monimuotoisuuden eteen tulee tehdä lisätoimia. Metsänomistajia myös kannustetaan suojelemaan maitaan, joko pysyvästi tai määräaikaisesti.

Tuulivoimateollisuus kulkee kuitenkin päinvastaiseen suuntaan ja tekee osittain tyhjäksi metsätaloudessa tehtävät toimet.

Tuulivoimarälssi lunastaa maata liityntälinjojen alta kertakorvauksella, mutta ei korvaa hävittämäänsä hiilinielua. Yhtiöillä ei ole riittävästi kiinnostusta sijoittaa hankettaan järkevämmin, jolloin liityntälinja olisi lyhyempi tai hankkeiden yhteiskäytössä.

Kunnat eivät vaadi linjaa rakennettavan maalinjana – yhtiö vastustaa, sillä maalinjan rakentaminen on kalliimpaa.

Metsätaloutta ja ympäristöä ”kunnioittavat” kuntapäättäjät käytännössä vähät välittävät maanomistajien menetyksistä.

Energiateollisuus visioi maatuulivoiman kahdeksankertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Voimalat aiheuttaisivat joka vuosi noin 3 500 hehtaarin edestä pysyvää metsäkatoa ja hiilinieluhäviötä. Visio vaatii myös 10 pohjois–eteläsuuntaista voimalinjaa. Energiateollisuuden päästöjen vähennys tehdään siis metsänomistajien kustannuksella.

Tuulivoima-alue puolestaan heikentää monimuotoisuutta pirstoutumisen, laajojen häiriövaikutusten ja törmäysvaikutusten seurauksena. Toisinaan infra heikentää suoraan monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, kuten pienvesistöjä. Yhtiöt pyrkivät sijoittamaan hankkeitaan luonnonsuojelualueiden kylkeen – toisinaan vapaaehtoisesti suojeltu alue jää hankkeen sisälle. Yhtiöiden Natura-arviointien johtopäätökset ovat tyypillisesti ”vähäisiä vaikutuksia”.

Metsätaloutta koskeva ympäristölainsäädäntö on entisestään kiristymässä. Sen sijaan tuulivoimaa koskevaa lainsäädäntöä on heikennetty: luonnonsuojelulain muutos ja poikkeukset ennallistamisasetuksen ja vesipuitedirektiivin noudattamisessa. Metsätaloudella ei poikkeuksia ole.

Vähintä mitä valtio voi tehdä, on puuttua mielivaltaiseen liityntälinjojen rakentamiseen ja vaatia infrarakentamisen aiheuttaman hiilinielun täysimääräistä korvausta. Se kustannus ei kuulu metsänomistajille tai veronmaksajille.

Riikka Rajalahti

maatalous-metsätieteiden tohtori

Multia