Jätemaksuja nostetaan vaikka siinä ei ole mitään järkeä ‒ maanomistaja maksaa ojan pohjalle päätyneet sohvat

Jätedirektiivi määrää, että vuonna 2025 Suomessa pitää kierrättää 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä ja vuonna 2035 jo 65 prosenttia. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää siis entistä laajempaa ja tehokkaampaa yhdyskuntajätteiden kierrättämistä.

Purku- ja rakennusprojektien takia olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa vieraillen jäteasemilla. Jäteaseman lavoille on viety kaikki tavarat, jotka eivät ole kelvanneet kenellekään edes ilmaiseksi. Vettyneet patjat, rikkoontuneet laitteet ja rakennusjäte. Jopa asbestin purkuprosessi on tullut tutuksi.

Jäteasemat itsessään toimivat näppärästi, kaikille jakeille on omat laarit ja ohjeet ovat selkeät. Mutta jätteiden vieminen aiheuttaa päänvaivaa, sillä lähimmät asemat ovat auki muutamana päivänä viikossa joitakin tunteja kerrallaan. Koska se lähinkin asema on melko kaukana, aukioloaikojen aikana ehtii sinne raijata rajallisen määrän jätettä. Osa ajasta kuluu aina myös odotteluun, sillä ahtaille asemille ei mahdu montaa autoa kerrallaan. Välillä keikkaan tuo lisäjännitystä se, pääseekö jätelavojen välistä ylipäätään pois kolhimatta peräkärryä tai naapurin autoa.

Kaksi vuotta sitten peräkärryllinen sekajätettä toi alle kymmenen euron maksun. Tänä keväänä sama kuorma on maksanut lähemmäs 20 euroa. Melkoinen prosenttikorotus. Yhtenäisiä käytäntöjäkään ei oikein ole, osa jäteasemista veloittaa maksun kuorman painon mukaan ja osa kuorman tilavuuden mukaan. Osa perii sohvasta erillisen kertamaksun.

Sekalavan tilaaminen kotiinkaan ei ole ilmaista. Viisi tonnia jätettä kevensi lompakkoa yli tuhannella eurolla ja päälle tuli vielä suolaiset kuljetusmaksut.

Jätemaksujen nostamisessa ole järkeä, vaan ihmisiä pitäisi kaikin keinoin kannustaa kierrättämään, jotta materiaalit saataisiin uudelleenkäytettyä.

Vaivattomuus, nopeus ja maksuttomuus ajaa monella kaiken muun edelle. Vaihtoehtona tuntuu olevan se, että jätekuormalle etsitään muu paikka, jotta maksua tarvitsisi maksaa.

Niinpä metsätiellä ei nykyään olekaan kovin harvinainen näky kasa, jossa on rikkinäinen jääkaappi, purettu keittiö ja kauhtunut sohva. Jäteasemille saa viedä ilmaiseksi esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkajätettä, mutta silti kodinkoneitakin löytyy tämän tästä luonnosta.

Harmillisinta tilanteissa on se, että jätteiden dumppaajaa ei yleensä löydetä ja siivousvelvollisuus jää maanomistajalle.