Eero Heinäluoma: Hallituspohja määrää Suomen suunnan

Eduskuntavaalitulos oli osin ennakoitu, osin yllättävä. Kaksi suurinta oppositiopuoluetta, kokoomus ja perussuomalaiset, menestyi, mutta myös pääministeripuolue SDP otti Sanna Marinin johdolla hallitusvastuussa harvinaisen ja makean vaalivoiton. Edellisen kerran pääministeripuolue on saanut nauttia lisäkannatuksesta vuonna 2003, kun SDP Paavo Lipposen johdolla lisäsi äänimääräänsä.

Vanha hallituspohja sai ääniä hiukan enemmän kuin oppositio, prosenteissa hallituspohja sai 49,6 prosenttia ja oppositio 48 prosenttia kaikista annetuista äänistä.

Vaalimatematiikka muokkasi paikkaluvun kuitenkin opposition hyväksi paikoin 101-99. Virta vei siis oikealle ja politiikan keskustassa tapahtui tyhjenemistä erityisesti keskustan vaalitappion muodossa.

Hallitusneuvotteluja vetävä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on isojen päätösten edessä. Vaalitulos ja vastaukset hallitustunnustelijalle mahdollistavat hallitusyhteistyön kokoomukselle niin perussuomalaisten kuin sosialidemokraattien suuntaan. Hallituskumppanin valinnasta seuraa samalla kovin erilaista talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa.

Sosialidemokraattien kanssa kokoomuksen pitäisi tyytyä tavoittelemaan yhteiskunnan maltillista uudistamista ja selkeästi pienempiä menoleikkauksia, mitä kokoomus vaalitaistelussa esitti.

Vaalien jälkeen ekonomistimielipiteetkin näyttävät jakautuvan siinä, kuinka suurta ja nopeaa menosopeutusta pitäisi tavoitella.

Julkisen talouden tasapainon merkittävään parantamiseen ovat kaikki sitoutuneita, mutta kyse onkin siitä, millä vauhdilla sopeutus on järkevä toteuttaa ja millä keinoilla tasapainoa haetaan.

Perussuomalaiset ovat ilmeisesti valmiita kokoomuksen tavoittelemaan kuuden miljardin sopeutukseen tällä vaalikaudella, mutta vaativat samalla muun muassa maahanmuuton rajaamista ja ilmastovastuista tinkimistä.

Perussuomalaiset saattavat hyvin olla valmiita myös työelämän lainsäädännön koviin reformeihin. Vastaavasti sosialidemokraattien kanssa maltillisempaan sopeutuslinjaan liittyisi muun muassa ilmastotavoitteista kiinnipitäminen ja aktiivinen EU-politiikkaa sekä työmarkkinayhteistyön vaaliminen.

Hallituksen kakkospuolueen valinnasta voi lukea askelmerkit siihen, millaista Suomea hallitustunnustelija Orpo haluaa lähteä rakentamaan. Pääministeripuolueen suuri valta on jälleen kerran oikeudessa valita yhteistyökumppaninsa ja puolueiden välisten erojen ollessa historiallisen suuret, on tuo valintavaikeus erityisen merkittävä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra puhuu selkeästi oikeistohallituksen puolesta. Sekin on mielenkiintoinen muutos, sillä Suomen sodanjälkeisessä politiikassa ei ole tavoiteltu oikeistohallituksen kokoamista. Tavoitteena on voinut olla porvarihallitus, punamultayhteistyö tai sinipuna, mutta ei koskaan leimallisesti oikeistohallitus.

Kun nähdään, ketkä toukokuussa Säätytalon ovista astuvat sisään, tiedetään jo pitkälle, millaista politiikkaa Suomessa lähivuodet tullaan tekemään.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).