Metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee

Maanantain 9.1. Maaseudun Tulevaisuudessa oli hätkähdyttävä uutinen metsäteollisuuden vähentyneestä puunkäytöstä.

Tai ei sittenkään, tätä uutista osattiin jo odottaa, vain päivä ja kuukausi ei ennakkoon ollut tiedossa.

Vuositasolla yli 10 miljoonan kuution vähennys teollisuuden puunkäytössä on samaa luokkaa kuin teollisuuden puuntuonti vuodessa. Ja tämä on todella suuri määrä puuta tilanteessa, jossa kotimaan omat hakkuut on vain puolet metsien kasvusta.

Näin markkinatalous jyllää myös metsässä sananmukaisesti kaasu pohjassa. Markkinatalous tai hienommin sanottuna markkina ei tunne metsien hoitotarpeita, se ei välitä siitä, miltä metsät tulevaisuudessa näyttävät.

Näin markkina on vähitellen vaipunut hyvän rengin asemaan, mutta metsiään hoitavaksi isännäksi siitä ei enää ole.

Katselin viime kesänä 6 000 kilometrin matkalla Uralin takaisessa Siperiassa Venäjän metsien nykytilaa, siellä ei metsien hoitotaso kovin hääviltä näyttänyt.

Jos Suomen teollisuus niin haluaa, pillisuorasta koivukuitupuusta ei tule puutetta vähään aikaan, kun tulliasiat on saatu päivättyä ajan tasalle.

Jos puun tuonti säilyy nykyisellä tasollaan samaan aikaan, kun suomalaisia tehtaita suljetaan, tästä ei hyvä seuraa, ei ainakaan metsien hoitoa ajatellen, eikä työpaikoille hakkuissa ja kuljetuksissa, jotka jäävät venäläisten ja balttien iloksi.

Kaikki elkeet viittaavat nyt siihen, että kolmen suomalaisen metsäjätin ja suomalaismetsistä vastuuta kantavien pitäisi nyt yhdessä miettiä, vaikka Metsä-Korpilammin hengessä siitä, millä tavoin saadaan markkinoille edes puolet kasvavista puista.

Nyt ei ihmettely ja pähkäily enää riitä tilanteessa, jossa tehtaita suljetaan ja sähköinen media syö paperin kulutusta kasvavalla vauhdilla.