Yliö: Britannia reformipuolueen nousu osoittaa, että vakiintuneissakin demokratioissa muutokset voivat tapahtua nopeasti

Ison-Britannian toukokuun paikallis- ja täytevaalit vahvistivat kehityskulkua, jossa maan poliittinen järjestelmä on siirtymässä pois perinteisestä kahden suuren puolueen hallitsemasta mallista kohti monipuoluejärjestelmää.

Nigel Faragen johtama reformipuolue (Reform UK) saavutti vaaleissa tyrmäysvoiton. Erityisen symbolinen oli voitto työväenpuolueen (Labour) yhdessä vahvimmista tukikohdista, eli Runcorn & Helsbyn vaalipiirin parlamentin täytevaalissa, jossa työväenpuolue sai vielä kesällä 2024 yli 40 prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin reformipuolue.

Siinä missä reformipuolue ja sen edeltäjät Ukip ja Brexit-puolue veivät aikaisemmin ääniä erityisesti konservatiiveilta, on se nyt ottanut maalitaulukseen myös työväenpuoluetta äänestäneet arvokonservatiiviset äänestäjät.

Puolueen nousu kertoo syvästä tyytymättömyydestä perinteisiin puolueisiin. Monille äänestäjille puolue tarjoaa suorapuheisen, kansallismielisen vaihtoehdon, joka yhdistää Brexitin jälkeisen pettymyksen, maahanmuuttokritiikin ja halun ”ravistella” poliittista eliittiä.

Reformipuolueen lisäksi myös muut pienemmät puolueet, eli liberaalidemokraatit ja vihreät nousivat paikallisvaaleissa.

Paikallisvaalien tulokset viittaavat siihen, että Britannian seuraavat parlamenttivaalit, jotka on suunniteltu järjestettäväksi 2029, eivät ole enää vain työväenpuolueen ja konservatiivien välinen kamppailu. Monilla alueilla vaalipiirit ovat muuttuneet moninapaisiksi. Tämä voi johtaa uudenlaisiin koalitioihin, strategisiin liittoumiin ja politiikan sisällölliseen monipuolistumiseen.

Nigel Faragen liike alkaa jo nyt näyttäytyä valtakunnallisena voimatekijänä, ja se voi hajottaa poliittista kenttää vuosiksi eteenpäin. Farage on sitä paitsi erityisen taitava sosiaalisen median käyttäjä. Aivan eri luokassa muiden puolueiden puheenjohtajiin verrattuna.

Financial Timesin arvostettu politiikan toimittaja Robert Shrimsley kirjoitti 9.5., että muuttuneessa tilanteessa Britannian hallituksen pääasiallinen oppositio ei enää välttämättä olekaan parlamentin suurin oppositiopuolue konservatiivit, vaan parlamentin ulkopuolella, kunnantaloilla ja sosiaalisessa mediassa vaikuttava reformipuolue.

Tämä tuo täysin uudenlaista ennakoimattomuutta ja hallitsemattomuutta maan politiikkaan ja haastaa molempia perinteisiä suurpuolueita uudella intensiteetillä.

Työväenpuolueella on pääministeripuolueena monia suuren mittaluokan kysymyksiä ratkottavanaan alkaen talouskasvusta, terveydenhuollosta sekä paineista kasvattaa puolustusmenoja. Sen suurin haaste on lunastaa vaalilupaukset, erityisesti odotukset vakaudesta ja uudistamisesta samanaikaisesti.

Paikallisvaalien jälkeen nykyhallitus tarvitsee väistämättä suunnan tarkistuksia talouspolitiikkaan, investointeja julkisiin palveluihin ja uskottavan otteen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Yhdysvaltain kanssa sovittu kauppasopimus vähentää pääministeri Sir Keir Starmerin paineita hetkellisesti, mutta kansalaisten silmissä hän on edelleen epäsuosittu.

Konservatiivien puolestaan täytyy käynnistää perusteellinen uudelleenarviointi: mikä on sen rooli 2020-luvun lopun Britanniassa, ja kenelle se enää puhuu? Ilman uskottavaa uudistumista puolue uhkaa jäädä pysyvästi sivuraiteelle.

Kymmenen viime vuoden aikana puolueella on ollut kuusi toinen toistaan epäsuositumpaa puheenjohtajaa. Paine ja epäluottamus nykyistä johtajaa Kemi Badenochia kohtaan on kasvanut nopeasti.

Jos kehitys jatkuu, voi reformipuolue nousta parlamenttivaaleissa jopa pääministeripuolueeksi, mikä olisi ennennäkemätön tilanne Britannian poliittisessa historiassa.

Suomesta käsin tämä kehitys on tärkeä muistutus siitä, että myös vanhojen ja hyvin vakiintuneiden demokratioiden järjestelmät voivat muuttua nopeastikin.

Vaikka Britannia ei siirry suhteelliseen vaalitapaan, sen poliittinen todellisuus muistuttaa yhä enemmän mannermaista mallia, jossa useampi puolue tulevaisuudessa saattaa jakaa vallan ja vastuun.

Reformipuolueen vaikutusvallan kasvu ja mahdollinen valtaannousu haastaa vakiintuneet käsitykset Britannian roolista kansainvälisessä yhteisössä. Suomen ja suomalaisten yritysten kannalta tämä tarkoittaa lisääntyvää poliittista epävarmuutta Britannian markkinoilla.

Se pakottaa meidät arvioimaan uudelleen käsityksemme Britannian vakaudesta, poliittisesta kulttuurista ja kansainvälisestä asemasta.

Samalla transatlanttiset suhteet heilahtelevat, jolloin Britannian merkitys eurooppalaisena suurvaltana Suomelle kasvaa: se on tärkeä liittolainen ja iso markkina-alue suomalaisyrityksille. Maan yhteiskunnallinen kuohunta luo väistämättä vaikutuksia myös Suomeen.

Nyt ei ole kyse vain yhdestä vaalivoitosta, vaan koko euroatlanttisen yhteisön suunnasta ja vakaudesta.

Jari Partanen

konsultti, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtoryhmän jäsen 2021–2024

Antti Halonen

konsultti, entinen Suomen Lontoon instituutin yhteiskuntatutkimuksen ohjelmajohtaja