Määttä: Mikä ohjaa naisia ja miehiä eri suuntiin?

Kelan johtaja Kirsi Varhila kysyi 11.8. Helsingin Sanomissa: ”Mikä meidän nuoria miehiä vaivaa?” Keskustelussa ovat nousseet esiin nuorten miesten hyvinvointi, yksinäisyys ja perheellistyminen.

Kysymys jäi mieleeni: mitä rakenteissamme tapahtuu samaan aikaan nuorille miehille ja naisille, kun pohdimme alueiden eriytymistä?

Itä-Suomen nuorisopuntari vuodelta 2024 sai minut ajattelemaan asiaa syvällisemmin. Nuoret arvioivat kotipaikkansa heikoimmiksi mahdollisuuksiksi tulevaisuuden haaveiden toteuttamisen ja erityisesti mieluisan elämänkumppanin tapaamisen. Haaveet itsessään eivät ole kovin erikoisia: koti, perhe, ystävät ja hyvä elämä toistuvat vastauksissa.

Pohjois-Savossa Kuopio onnistuu houkuttelemaan nuoria naisia vetovoimaisena kaupunkina. Se on koko maakunnalle hyvä uutinen. Nuoren naisen osoitteen ei tarvitse löytyä aina Tampereelta, Helsingistä tai ulkomailta. Muulla maakunnassa on kuntia ja kaupunkeja, jotka ovat nuorisoikäluokissa hyvin miesvaltaisia.

Samalla nuorten työmarkkinat ovat edelleen hätkähdyttävän sukupuolittuneet. Pohjois-Savossa 18–29-vuotiaiden teollisuuden työpaikoissa oli vuonna 2023 yli neljä kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Terveys- ja sosiaalipalveluissa nuoria naisia oli puolestaan yli kuusinkertainen määrä miehiin verrattuna.

Tätä ei pidä selittää naisten ja miesten erilaisilla kiinnostuksenkohteilla ja jatkaa kuten ennenkin.

Maakunnassamme investoidaan esimerkiksi kone- ja teknologiateollisuuteen. Jos tulevaisuuden kasvualojen työpaikat eivät avaudu luontevina mahdollisuuksina nuorille naisille, hukkaan menee osa alueen omasta kasvupotentiaalista.

Nuoren pitää voida lähteä opiskelemaan, nähdä maailmaa ja rakentaa oma polkunsa. Polun alkuvaiheessa voimme kuitenkin auttaa nuorta näkemään useampia koulutusaloja ja työuria mahdollisina. Kasvualojen pitäisi olla aidosti molempien sukupuolten kasvualoja. Silloin koulutus- ja työmarkkinat eivät ainakaan omalta osaltaan ohjaisi nuoria naisia ja miehiä eri suuntiin.

Myös palveluverkkopäätöksillä tehdään väestökehitystä. Jos palveluverkkoa mitoitetaan vain tämän päivän vähenevälle väestölle tai keskitetään voimakkaasti, voimme samalla poistaa huomisen paluumuuton edellytyksiä.

Etätyö tekee tästä erityisen kiinnostavaa. Työ ei siis välttämättä enää estä paluuta kotiseudulle, mutta puuttuvat palvelut voivat estää. Lukio on tästä hyvä esimerkki. Sen puuttuminen voi vauhdittaa 16-vuotiaan lähtöä ja kymmenen vuotta myöhemmin vaikuttaa saman ihmisen arvioon siitä, onko hänen lapsillaan paikkakunnalla riittävästi mahdollisuuksia.

Ehkä olemme käyttäneet liikaa aikaa sen pohtimiseen, miksi nuoret miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla.

Kiinnostavampi kysymys on, miksi koulutus, työelämä ja tekemämme päätökset ohjaavat heitä edelleen erilaisille poluille – ja osin eri paikkoihin.