Erityisesti peruskoulusta toisen asteen koulutukseen siirtyminen voi olla hankalaa maaseudun nuorille. Kuvituskuva on Nakkilan lukiosta. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kolme tekijää määrittää, kokeeko nuori kuuluvansa maaseudulle
Maaseudun nuoria seurattiin tutkimuksessa 10 vuoden ajan neljässä Pohjoismaassa.Tilaajalle
Pohjoismaiden maaseudun pojat näyttäisivät tuntevan vahvempaa osallisuutta kotiseutuunsa kuin tytöt. Kuva: Rami MarjamäkiMiten Pohjoismaiden maaseudulla asuvilla nuorilla menee? Tutkimuksessa on seurattu kymmenen vuoden ajan lähes 200 nuoren elämää Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Haastatellut nuoret olivat 12–24 vuoden ikäisiä.
Tulokset on nyt koottu tuoreeseen kirjaan Growing up rural. Teoksessa käsitellään sitä, miten maaseudun nuoret rakentavat arkeaan, unelmoivat ja siirtyvät kohti aikuisuutta.
Tutkimus haastaa yksipuolisen kuvan maaseudusta paikkana, josta halutaan vain mahdollisimman äkkiä isoihin kaupunkeihin. Vaikka paineet poismuuttoon ovat Pohjoismaissa vahvat, monet nuoret haluavat rakentaa merkityksellistä arkea maaseudulla.
Yksi kirjan toimittajista on Jyväskylän yliopiston tutkija Kaisa Vehkalahti, joka toimii yliopistolehtorina historian ja etnografian laitoksella.
Suomessa seurantatutkimus käynnistyi vuonna 2015, ja silloin haastateltiin ensimmäisen kerran yhdeksännellä luokalla olevia nuoria.
”Suomesta tutkimukseen osallistui Itä-Suomesta, Keski-Suomesta ja pohjoiselta saamelaisalueelta kotoisin olevia nuoria. Heistä suurin osa asuu nykyään kaupungeissa”, Vehkalahti sanoo.
Suomessa seurantatutkimus käynnistyi vuonna 2015.
Nykyiset 25-vuotiaat ovat viettäneet monipaikkaista elämää. Osa on palannut asumaan kotiseudulleen. On muutettu opiskelemaan, työpaikat ja urasuunnitelmat ovat vaihtuneet, ja välillä on haettu vauhtia lapsuudenkodista.
”Halukkuus liikkumiseen on mahdollistanut asumista maaseutualueilla. Suomessa ja Ruotsissa näkyy valmius tehdä esimerkiksi reissutöitä ja sietää aika pitkiä työmatkoja”, Vehkalahti sanoo.
Erityisesti peruskoulusta toisen asteen koulutukseen siirtyminen voi olla hankalaa maaseudun nuorille. Rajalliset vaihtoehdot ja pitkät etäisyydet pakottavat nuoria tekemään vaikeita päätöksiä.
”Koulutukseen on kohdistunut paljon keskittämispaineita jokaisessa Pohjoismaassa. Suomessa koulutussektori ei ole ollut yksityistämisen kohteena kuten Ruotsissa ja Tanskassa, mutta kyllä jatko-opiskelumahdollisuudet ovat keskittyneet kaupunkeihin”, Vehkalahti muistuttaa.
Maaseudun tytöt näkevät kotiseutunsa tulevaisuuden poikia epävarmempana, joten he haluavat satsata koulutukseen. Kuva: Carolina HusuPohjoismaiden maaseutualueiden kesken on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Ruotsin ja Norjan Suomea parempi taloustilanne tarjoaa varsinkin nuorille miehille enemmän alueellisia työllistymismahdollisuuksia myös maaseudulle.
Vehkalahden mukaan Ruotsissa asutuksen keskittyminen maan eteläosiin on tapahtunut paljon Suomea aikaisemmin.
”Suomessa ja Norjassa on korostettu Ruotsia enemmän koko maan asuttuna pitämistä.”
Tanska on pinta-alaltaan pieni Pohjoismaa ja etäisyydet ovat lyhyitä. Siitä huolimatta nuorten hyvinvointiin liittyvät riskitekijät, kuten koulutuksen keskeyttäminen, kasaantuvat Tanskan maaseutualueille.
”Tanskassa pienten paikkakuntien koulutusyksikköjä on lakkautettu koko 2000-luvun ajan. Myös tanskalaiset maaseudun nuoret kokevat, että he asuvat syrjässä ja liikkuminen on hankalaa”, Vehkalahti sanoo.
Maaseudulla on enemmän työpaikkoja miehisillä ja vähemmän koulutusta vaativilla aloilla. Kuva: Johannes TervoEtenkin tytöt muuttavat maaseudulta kaupunkeihin opiskelemaan, mutta pojista useampi jää kotiseudulle. Tämä kehityskulku on jatkunut jo vuosikymmeniä.
Maaseutualueilla on tyypillisesti enemmän työpaikkoja miehisinä pidetyillä ja vähemmän koulutusta vaativilla aloilla.
”Esimerkiksi Pohjois-Ruotsin alueella vihreä siirtymä on luonut uuden teknologian työllistymismahdollisuuksia, mutta nuoret miehet ovat löytäneet naisia helpommin niistä tulevaisuuden rakennuspuita”, Vehkalahti sanoo.
Myös suomalaisten tyttöjen puheissa näkyy strategia ’pitää ovet auki’ niin kauan kuin mahdollista. Maaseudun tytöt näkevät kotiseutunsa tulevaisuuden poikia epävarmempana, joten he haluavat satsata koulutukseen.
”Naiset työllistyvät maaseudulla usein hoivasektorille tai ’kaupan kassalle’, ja moni pitää mahdollisuuksia liian kapeina.”
”Koulutukseen on kohdistunut paljon keskittämispaineita jokaisessa Pohjoismaassa.”
Tutkijat selvittivät, mistä Pohjolan nuorten kokemus kuulumisesta – tai kuulumattomuudesta – synnyinseuduille syntyy.
He erottivat kolme ulottuvuutta, jotka ovat sosiaalinen, tilallinen ja kulttuurinen kuuluvuus.
Sosiaaliseen kuulumiseen liittyvät esimerkiksi ystävyyssuhteet ja perhesuhteet. Tilallinen kuuluminen tarkoittaa muun muassa kiinnittymistä luontoon, eläimiin ja maaseutuympäristöön paikkana.
Kulttuurinen kuuluminen tarkoittaa sitä, miten nuori suhtautuu paikkakunnan traditioihin, arvoihin ja elämäntapaan.
”Maaseudulle jääminen edellyttää hyvin vahvaa kiinnittymistä kaikilla kolmella ulottuvuudella. Sosiaaliset suhteet näyttäytyvät ratkaisevina varsinkin pitkällä tähtäimellä”, Vehkalahti sanoo.
Pojat tuntevat vahvempaa kuulumisen tunnetta kotiseutuunsa kuin tytöt. Maaseudun perinteiset ajanviettotavat, kuten metsästys, kalastus ja autojen laittaminen, olivat pojille mieluisampia.
Pohjoismaiden tutkimus toi esiin sen, että erilaiset vähemmistöt kuten maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat muita todennäköisemmin ulossulkemista maaseudun yhteisössä.
”Osa muualle opiskelemaan lähteneistä tytöistä toi haastatteluissa esille, että he pitävät kotipaikkakuntansa henkeä vanhoillisena. Tytöt myös kritisoivat vapaa-ajanviettotapoja, kuten runsasta alkoholinkäyttöä.”
Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla on vähän järjestettyä harrastustoimintaa teini-ikäisille nuorille. Tutkimuksesta selviää kuitenkin, että nuoret ovat aktiivisia keksimään itselleen tekemistä ja ottamaan haltuun julkisia tiloja maaseututaajamissa.
”Moni haastatelluista nuorista oli jo yläkouluiässä vetämässä esimerkiksi partiota, 4H-kerhoa tai urheiluseuran toimintaa”, Vehkalahti kertoo.
Maaseudun rauha ja luonnonläheisyys voivat nousta uuteen arvoonsa sitten, kun nuoret varttuvat. Kuva: Paivi KarjalainenMaaseudulla asuvilla nuorilla voi olla teini-iässä paljon vetovoimatekijöitä kaupungissa. Nuorisokulttuurissa monet tavoiteltavat asiat liittyvät kaupunkeihin.
”Tällainen mediankin rummuttama ajattelutapa tuottaa nuorille itselleen käsitystä, että maalla ei ole mitään”, Vehkalahti kuvailee.
Maaseudun rauha ja luonnonläheisyys voivat nousta uuteen arvoonsa sitten, kun nuoret varttuvat.
”Esimerkiksi yksi tutkimuksemme nuori mies muutti tyttökaverin kanssa kaupunkiin ja työskenteli määräaikaisissa työsuhteissa. Elämä oli hektistä, ja hän tuli välillä maaseudulle latautumaan ja rauhoittumaan.”
Elämässä esiintyy samanaikaisesti sekä maaseutuun kiinnittäviä että siitä poispäin vetäviä tekijöitä. Aikuistuvien nuorten suhde kaupunkiin ja maaseutuun ei ole mustavalkoinen, Vehkalahti painottaa.
”Nuoret viihtyvät kotona ja arvostavat monia asioita maaseudussa. Toisaalta kotiseudulle ei voi palata, jos siellä ei ole sopivia työpaikkoja. Kaupungissa on ehkä muodostunut ystävyys- ja seurustelusuhteita. Se on ristiriitainen tilanne nuorelle ihmiselle.”
Kaisa Vehkalahti arvioi, että tutkimuksen 200 nuoresta enemmistö jää asumaan kaupunkeihin. Mutta myös paluumuuttoa maaseudulle on jo tapahtunut.
”Moni on kiinnostunut muuttamaan takaisin maalle sitten, kun heillä on omia lapsia. Nuoret näkivät maaseudun lapsille hyvänä kasvuympäristönä.”
Pohjoismainen katse maaseudulle
Teos Growing Up Rural on syntynyt Jyväskylän yliopiston johtaman The Future of Nordic Youth in Rural Regions -projektin tuloksena osana Future Challenges in the Nordics -ohjelmaa.
Kirjoittajina on johtavia nuoriso- ja maaseutututkijoita eri Pohjoismaista, Euroopasta ja Australiasta.
Kirjan ovat toimittaneet tutkijat Kaisa Vehkalahti, Ingunn Marie Eriksen ja Jeanette Østergaard.
.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
