Täällä ei rahaa jaeta – paitsi yksityiseen terveysbisnekseen

Täällä ei rahaa jaeta. Näin väkevästi pääministeri Petteri Orpo totesi budjettiriihen alkaessa. Kaikkien hämmästykseksi löytyi kuitenkin yksi kohde, johon rahaa tuntuu riittävän. Se on yksityisen terveysbisneksen tukemiseen tarkoitettujen Kela-korvausten nostaminen.

Budjettiriihen lopputulos on jälleen kerran osoitus kovista arvoista, joihin hallitus politiikkansa perustaa. Leikkaukset suomalaisten toimeentuloon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen jatkuvat, eikä saksipolitiikalle näy loppua. Kun katsoo miten hallitus pala palalta romuttaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, herää kysymys: ymmärtääkö hallitus päätöstensä todellisia seurauksia?

Päätös korottaa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaus kolminkertaiseksi sai asiantuntijoilta murskatuomion. Muiden muassa lääkäriliitto on arvostellut päätöstä tehottomaksi ja väärin kohdennettuksi. Kelan tilastot osoittavat yksiselitteisesti, että korvausten nosto ei ole lisännyt yksityislääkärikäyntejä, eikä siis parantanut hoitoon pääsyä. Hallitus kuitenkin vähät välittää tutkitusta tiedosta ja jatkaa rahan lappamista yksityiselle terveysbisnekselle. Samalla hyvinvointialueiden talousahdingolle ei löydy ymmärrystä, eikä siihen tarjota apua.

Hallituksen leikkausten taustalla oleva logiikka on hyvin hämmentävä. Säästölistalla on hoitotakuun pidentäminen kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Tämän seurauksena hyvinvointialueilta viedään 121 miljoonaa euroa. Hallituksen mukaan tämä 121 miljoonaa on niin suuri summa, että se on pakko ottaa hyvinvointialueilta pois, mutta puoli miljardia euroa taas on niin pieni, että sen voi hyvin kaataa yksityisen terveysbisneksen tukemiseen?

Yksityisen terveysbisneksen Kela-korvausten nostaminen kolminkertaistaa tuen niille, jotka jo ennestään käyttävät yksityistä terveydenhuoltoa, kun samaan aikaan julkisessa terveydenhuollossa suomalaisten hoitojonot pitenevät hoitotakuun rapauttamisen seurauksena. Kyseessä on arvovalinta – leikataan tavallisten ihmisten julkisista palveluista ja tuetaan varakkaampien yksityisen terveydenhuollon käyttöä.

Budjettiriihen tulos kertoo siitä, kuinka pielessä hallituksen käsitys sosiaali- ja terveyspalveluiden tilasta on. Ja miltä tilanne näyttää tavallisen suomalaisen arjen näkökulmasta. Hallitus väittää, että velkaantumisen taittamiseksi on aivan pakko leikata sosiaali- ja terveydenhuollosta ja sotejärjestöiltä. Näyttää siltä, että “leikkauspakko” ulottuu kuitenkin vain pieni- ja keskituloisiin suomalaisiin, sote-palveluihin ja koulutukseen.

Näillä eväillä Suomi ei nouse. Suomalaisten ostovoimasta leikataan, ja suurituloiset ja varakkaat jatkavat tämän hallituksen erityissuojeluksessa. Samaan aikaan todelliset kasvu- ja työllisyystoimet loistavat poissaolollaan. Niiden sijasta hallitus tarjoilee tyhjiä lupauksia ja rahaa omille etupiireilleen.