Kanalintukantojen vaihteluun monia syitä

MT uutisoi takasivun pikku-­uutisessa teerikanojen ilmestymisestä soitimelle tänä keväänä (MT 5.5.). Mielipidepalstalla (MT 17.5.) Jaakko Hakola ja Martti Mannersuo esittivät kanalintu­kadon syyksi kana­haukan sekä nelijalkaisten petojen armeijakunnan.

Tällä hetkellä metsäkana­lintukannat ovat alamaissa koko valtakunnassa. Kesäkuiden 2014 ja 2015 kylmät ja sateiset säät – muistattehan nuo kuuluisat juhannusviikon lumisateet – olivat kuolemaksi vasta­kuoriutuneille kanalinnun­poikasille.

Kesä 2016 oli kanalintujen lisääntymiselle hieman otollisempi, mutta kannanvaihtelun aallonpohjalta kun ponnistetaan, ei yhden vuoden paremmalla lisääntymistuloksella nousta kanalintutiheyksissä kovin korkealle.

Nämä ilmiöt taustoineen ovat tarkemmin luettavissa Luonnonvarakeskuksen ylläpitämistä riistakolmio­laskentaraporteista osoitteesta www.riistakolmiot.fi

Sää on kuitenkin vain yksi kanalintukantoja säätelevä tekijä. Tässä moniosaisessa palapelissä oma roolinsa on niin metsätaloudella, ojitus­verkostolla, ilmaston­muutoksella, metsästys­verotuksella kuin osaltaan myös pedoilla, sekä siivekkäillä että neli­jalkaisilla.

Alkuperäisten Suomen luontoon kuuluvien petojen kanssa kanalinnut ovat tulleet toimeen koko kehityshistoriansa ajan ilman sukupuuttoon kuolemista.

Pedot ovat ilman muuta suurin kuolleisuutta aiheuttava tekijä kanalinnuille, mutta elin­voimainen lintukanta sen verotuksen kestää. Kanalintukantoja voi myös auttaa paikallisella tasolla käytännön toimenpiteillä. Teeren elinvoimaiset soitimet ovat hyvän lisääntyvän teerikannan perusta paikallisella tasolla, joten soitimen kukot on syytä rauhoittaa syksyiseltä metsästykseltä.

Kotoperäisten petojen kanssa kanalinnut niinkin tulevat toimeen, mutta vieras­peräisten supikoirien poistoon ei voi liikaa rohkaista.

Metsätalouteen on lanseerat­tu käsite riista­metsänhoito, joka on syytä ottaa käyttöön.

Riistatiheikköjä jättämällä, reunavyöhykkeitä säästämällä ja monilajisia metsiköitä vaali­malla kanalinnuille tarjotaan parempia menestymisen mahdollisuuksia metsätalous­ympäristössä.