Sori siitä, saatan kyllä yhä ajatella samoin kuin ennen, mutta muotoilen sen nykyään tyylikkäämmin

Neljättä viikkoaan taivaltava Petteri Orpon hallitus ei ole päästänyt suomalaisia vähällä.

Kesäpäivien lomassa olemme päätyneet seuraamaan hallituksen syvintä arvopohjaa valottavaa näytöstä, jossa kohut näyttävät noudattavan samaa kaavaa.

Ensiksi kiistetään, vähätellään, kaunistellaan. Sitten lopulta pahoitellaan, perataan asiaa vähän auki ja luvataan ehkä parantaa tavat.

Aivan kuin kiinni jäänyt sanoisi: Sori siitä, saatan kyllä yhä ajatella samoin kuin ennen, mutta muotoilen sen nykyään tyylikkäämmin.

Ja sitten lopuksi huokaisten todetaan: eiköhän nyt jätetä sotkut taakse ja aleta keskittyä hallituksen ohjelmaan – ruvetaanpa oikeisiin hommiin.

Merkillistä menoa. Suomalaisilla on lupa odottaa parempaa.

Sitä odotellessa totean osaltani vielä kerran: Äärioikeiston kanssa flirttailu, natsismisympatiat, väkivalta tai rasismi ovat asioita, joita ei sivuuteta olankohautuksella.

Niistä irtaantuminen selväsanaisesti ja jakamattoman ihmisarvon puolustaminen kuuluvat suomalaisen yhteiskunnan hyveisiin. Historia opettaa meitä siitä, miksi jo sanojen kohdalla kannattaa laittaa stoppi vihalle.

Edutuksellisessa demokratiassa on välttämätöntä tuntea tärkeimpien päättäjien arvomaailma ja poliittiset motiivit.

On oikein, että asiat tulevat ilmi. Ja sitten niiden perusteella jokainen saa ajatella asiat, kuten parhaaksi näkee.

Keskusta on vastustanut ääri-ilmiöitä ja ääriliikkeitä oikealta ja vasemmalta tässä maassa aina. Ja tekee niin myös jatkossa.

Käsityksemme ihmisestä on hyvyyteen pohjautuva. Se on muuten radikaali juttu se.

Uskomme siihen, että kun ihminen innostuu ja oivaltaa – tulee nähdyksi ja saa mahdollisuuden, hän kukoistaa ja on valmis ottamaan vastuuta yhteiseksi hyväksi. Ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta.

Ehkä se hetki todella koittaa, kun hallitus rupeaa niihin oikeisiin hommiin. Ja hyvä niin. Kommentoimme mieluummin hallitusta sen tekemien esitysten pohjalta. Jopa lupaamme kannattaa järkeviä esityksiä.

Mitä uusi hallitus Suomen huomiseksi sitten suunnittelee? Esimakua asiasta antoi tuore liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (MT 10.7.) haastattelussaan.

Moni vaalilupaus humpsahti roskakoriin kevyellä heitolla. Turha odottaa maaseudulle myönteisiä uutisia. Ei onnistu enää postin jakelu, ei onnistu teiden kunnostus.

Sanomalehtiä kannetaan jatkossa harvemmin ja routaisen maan yksityisteiden kunnostuksen rahat jäävät entistä laihemmiksi.

Totta kai valtion rahoja pitää säästää kuten ministeri aivan oikein huomauttaa – mutta sitten ei olisi kannattanut vaalien alla luvata jokaiselle jotakin.

Ja tässä juuri on koko jutun juju: suomalaisilla oli lupa odottaa enemmän.

Muuhun rahaa näyttää kuitenkin riittävän. Tunnin juna Turusta Helsinkiin on Ranteelle kepeät ”vain puoli miljardia”.

Kannattamattomiksi arvioitujen kiskojen alta myydään valtion omaisuutta toisaalla ja lisäksi moni muu liikennehanke maantiellä jää toteutumatta.

Eikä puoli miljardia ole raiteiden megahankkeen loppusumma – se on vasta alku.

Toki tuo ”vain puoli miljardia” -ote on helposti siirrettävissä muuallekin. Sama summahan laitetaan likoon veronkevennyksinä.

Arvovalinta tuokin, samaan aikaan kuin kaikkein pienituloisimpien asemaa heikennetään vaikkapa lääkkeiden hintaa nostamalla.

Jos tämän hallituksen piti olla se, joka kertaheitolla iskee maan talouden kuntoon, rohkaisen miettimään jokaista puolta miljardia huolella.

Kun maailmankuva ja mielipiteet on saatu pengottua, riittää kyllä hallituksen työlistassakin ruodittavaa.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja keskustan puheenjohtaja.