Lukijalta: Turvallisuusalan omavalvonnassa on puutteita

Julkisuudessa paljon keskustelua nostattaneet järjestyksenvalvojien pahoinpitelyepäilyt johtuvat tekijöistä itsestään, ei työnantajasta tai koulutuksesta. Tapauksen uutisointi nostaa esille yrityksen omavalvonnan puutteellisuuden ja yrityksen ylimmän johdon tietämättömyyden.

Viranomaisella ei ole riittäviä resursseja yksityisten turvallisuuspalveluiden tosiasialliseen valvontaan. Viranomaisen valvonta keskittyykin erilaisiin lupaprosesseihin sekä yrityksen laatimaan vuosittaiseen vuosi-ilmoitukseen. Yritysten sisäisen omavalvonnan systemaattiseen rakentamiseen ja toteuttamiseen resursseja riittäisi, mutta toiminnasta ei ole olemassa valtakunnallista mallia tai linjausta.

Omavalvonta toimii joissain yrityksissä tai toimeksiannoissa, toisissa sitä ei ole ollenkaan. Sisäistä omavalvontaa suorittaa niin turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija työnantajan roolissa, vastaava hoitaja sekä yksittäisen henkilökohtaisen hyväksynnän saaneet vartijat, järjestyksenvalvojat sekä alan kouluttajat.

Jokaisella turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijalla tulee olla palveluksessaan vähintään yksi poliisihallituksen hyväksymä vastaava hoitaja. Vastaava hoitaja vastaa siitä, että elinkeinoluvan haltijan toimintaa tai liikettä hoidetaan laissa olevien säännösten mukaisesti.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden yritysten omavalvonta ei voi rakentua pelkästään vastaavan hoitajan ympärille, koska vastaavan hoitajan toimivaltuus on määritelty laissa. Mielestäni suurempi vastuu omavalvonnasta on työnjohdolla sekä muilla esihenkilö-, päällikkö- ja vastuuasemassa olevilla toimijoilla.

Yritysten omavalvonta tulisi rakentaa sellaiseksi, että työnjohdolla ja esihenkilöillä olisi tieto siitä, mitä vartiointi- ja järjestyksenvalvontatyötä tekevät henkilöt työssään tekevät. Työnjohdolla pitäisi olla mahdollisuus puuttua ja korjata virheellisiä toimintatapoja.

Santeri Kauppi

Vantaa