Toimivan hallituksen perustana on pääministerin ja valtiovarainministerin yhteistyö: Orpon ja Purran akseli

Petteri Orpon johtama neljän puolueen oikeistohallitus syntyy, koska se vastaa vaalitulosta, koska kokoomus kuljettaa neuvotteluja määrätietoisesti haluttuun maaliin ja koska muut vaihtoehdot ovat tulevalle pääministeripuolueelle vastenmielisiä.

Orpon yritykseen on latautunut niin paljon arvovaltaakin, että olisi kova paukku, jos se kokisi mahalaskun. Mahdollistahan se on, mutta ei todennäköistä. Suomi tarvitsee eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen.

Kokoomus on johtanut hallitusneuvotteluja tiukalla ohjausotteella. Ohjelmapöydät ovat kokoomuksen johdossa. Kokoomuksella on kokemusta hallitusneuvotteluista, joista vuoden 2011 neuvottelutilanne lienee opettavaisin.

Orpo käytti aikaa hallitusneuvottelujen alussa keskinäisen luottamuksen rakentamiseen. Hallituksen toimintakyky perustuu luottamukseen.

Toissapyhänseudun ”kriisi” jätti jonkinlaatuisen särön perussuomalaisten ja ruotsalaisen kansanpuolueen välille, ja taisipa se hipaista kokoomustakin. Se jälki voi tulla vastaan pitkin hallitustaivalta.

Perussuomalaiset nykymuodossaan on katsomaton kortti hallituspolitiikassa. Purran puolue on eri asia kuin Soinin puolue. Eduskuntaryhmä voi aiheuttaa kitkoja, kun hallitus ryhtyy sopeuttamaan ja leikkaamaan. Rkp tietää, mitä on olla hallituspuolue. Kristillisdemokraatit on siisti hallituspuolue.

Velkaantumisen taittaminen ja vihreä siirtymä ovat hallituksen päätehtäviä, jollei tule ulkoisia yllätyksiä kuten kävi Marinin hallitukselle koronan ja sodan muodossa. Julkisen talouden sopeuttaminen, leikkaukset ja veroratkaisut sotea unohtamatta on tuskallinen tehtävä mille tahansa hallituskokoonpanolle.

Toimivan hallituksen perustana on pääministerin ja valtiovarainministerin yhteistyö, Orpon ja Purran akseli. Ministerivalinnoista riippuu pitkälti oikeistohallituksen painoarvo. Ulko-, puolustus- ja sisäministereiksi tarvitaan järeää voimaa. Tässä tilanteessa elinkeino-, ympäristö- ja maa- ja metsätalousministerit ovat paljon vartijoina.

Tulevat oppositiopuolueet ovat olleet odotuskannalla, joka on oikein ja ymmärrettävää. Silmiinpistävää on keskustan vaitonaisuus. Sekin lienee harkittua.

Vaalikauden poliittinen asetelma viittaa lievästi sanottuna tuimaan vastakkainasetteluun: oikeistohallitus toteuttaa kuuden miljardin sopeutusta, ja kolmikärkinen oppositio sekä taatusti reagoiva ay-liike ärhäköivät omilla tavoillaan leikkauksia ja veroratkaisuja vastaan.

Oikeistohallitus saa tahtonsa läpi leikkauksia myöten vain, jos sen rivit eduskunnassa pitävät. Sen takia pelisääntöjen noudattaminen – se Orpon peräänkuuluttama luottamus – on enemmän kuin tarpeen. Se ratkaisee hallituspolitiikan tulokset ja viime kädessä hallituksen olemassaolon.

Rätinää on tiedossa sitten kun hallitus ryhtyy tosi toimiin. Kaikkien on syytä pitää mielessä yksi asia: elämme epävarmaa ja vaarallistakin aikaa.

Suomi teki viime vaalikaudella historiallisia ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia ratkaisuja laajalla yksimielisyydellä, hallituksen ja opposition rajan yli. Kaikki ymmärsivät, mitä kello löi 24.2.2022.

Uuden hallituksen ja myös uuden presidentin on rakennettava yhdessä oppositiopuolueiden kanssa lujaa yhteisymmärrystä utp-asioissa.