Lukijalta: Maatalouspolitiikka kaipaa kovaa osaamista, ei tunnepohjaista huutelua

Maatalouden kannattamattomuus puhuttaa, ja keskustelu on kärjistynyt tunnepohjaiseksi. Vahvat kielikuvat, kuten orjuuttaminen, ovat löytäneet tiensä keskusteluun, mutta tällainen retoriikka ei ratkaise tuotannon ongelmia.

Päivittäistavarakaupan keskittyminen ja sen neuvotteluvoima ovat kiistattomia. Silti alkutuotannossa hintaa merkittävämpi tekijä ovat tuotantokustannukset. Kannattavuuden perusta on kustannusrakenteissa, ei pelkästään markkinahinnoissa.

Moni alan toimija kuitenkin unohtaa, että raaka-ainemarkkinat toimivat globaalisti, ja tuotantokustannus on kannattavuuden keskeinen tekijä.

Suomen maatalous kohtaa kritiikkiä korkeista tuotantokustannuksista, ja syyksi esitetään usein pohjoinen sijainti. Tämä näkökulma jättää kuitenkin huomioimatta, että Suomi tarjoaa monin tavoin erinomaiset olosuhteet alkutuotannolle.

Merkittävä tuotantokustannusten nostaja on kuitenkin valtionhallinto. Byrokratia, sääntely ja osaamisen rapautuminen lisäävät tuotannon kustannuksia merkittävästi. Usein tämä tapahtuu ajattelemattomuudesta, ei pahantahtoisuudesta, mutta vaikutukset ovat silti merkittäviä. Esimerkiksi valkoposkihanhien aiheuttamat tuhot voivat nostaa viljelijän kustannuksia merkittävästi, mille viljelijä ei hallinnon vuoksi voi käytännössä mitään.

Lihapula ja tuotannon kriisi eivät ratkea pelkällä räyhäämisellä. Alkutuotanto on hidas käynnistymään, ja sen uudelleen elvyttämiseksi tarvitaan jotain, mikä on menetetty aikoja sitten – luottamus. Ilman tuottajien luottamusta sekä markkinoihin että hallintoon ei maatalouden pitkän aikavälin riittävää tuotantoa voida palauttaa.

On aika kääntää katse tunteista takaisin faktoihin. Kestävän maatalouspolitiikan tulee perustua asiantuntemukseen ja käytännön ratkaisuihin, ei pelkkään sloganien viljelyyn. Ilman tätä muutosta jäämme helposti kiertämään samaa kehää – äänekkäästi, mutta paikoillaan.

Aapeli Piesala

Agronomi

Agripolitica Oy