Lukijalta: Maatalouden suurtuotannolle on Suomessa vaihtoehtoja

Kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta keskustellaan analyyttisesti liian vähän. Toki medioissa viestitään hyvinkin kärkevästi ja taitavasti maataloustuotantoa vastaan, mutta tämän propagandan tavoitteet ovat ympäristöpoliittisia ja aivan muuta kuin ruokaturvaan liittyviä.

Sen sijaan Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellinen tiedekunta, kymmenet maa- ja metsätalouden tutkimustohtorit ja -maisterit sekä vahva etujärjestö MTK ovat hiljaa. Tieteellistä keskustelua käydään lähinnä siitä, miten nopeasti tilojen määrä laskee. Pienten tilojen häviämistä pidetään jopa toivottavana.

Maatalous on nykyisin hyvin lähellä yritystoimintaa. Vaikka yrittäjäkunnassa keskinäinen kilpailu on veristä, ei yrittäjäjärjestössä toivota pienten toimijoiden poistumista markkinoilta, päinvastoin!

Jyväskylän yliopisto tutkijatohtori Irene Kuhmonen on yksi harvoista ajattelijoista, jotka uskaltavat pohti maataloutemme tulevaisuuden mahdollisuuksia positiivisesti. Kuhmonen peräänkuuluttaa keskustelua kotimaisen ruokajärjestelmän vahvuudesta, suunnasta ja siitä, tukeutuuko se tulevaisuudessa enemmän paikallisuuteen tuotannontekijöiden ja markkinoiden löytämisessä.

Pienikin maatila, jolla on koulutetut yrittäjät, on tälle yhteiskunnallemme arvokas mahdollisuus. Siellä on paljon valmiita tuotannontekijöitä, osaamista, kokemusperäistä luonnonolosuhteiden hallintaa.

Olemme liiaksi sopeutuneet siihen, että alkutuottaja on ruokaketjun perimmäinen lenkki, joka vain sopeutuu ruokaa jalostavan teollisuuden ja ketjua hallitsevan tukku- ja vähittäiskaupan kulloisiinkin tarpeisiin. Viimeisenä lenkkinä olemiseen ei kuulu oivaltaminen, kyseenalaistaminen. Mutta yrittäjä voi valita nykyisin myös toisin ja hoitaa itse tuotteiden myynnin kuluttajalle.

Nykyinen sosiaalinen media ja siellä olevat alustat mahdollistavat tiettyjen maatilan tuotteiden myynnin laajasti. Sosiaalisen median verkostot ovat nopeita ja edullisia. Tämä tie vaatii työtä, rohkeutta ja oivaltamista.

Suomi on jo täynnä logistisia verkkoja, jotka kuljettavat tuotteet perille nopeasti ja edullisesti. Tuotteiden myynti tietokoneruudulla on jo arkipäivää tuhansilla maatiloilla. Itse myyn pääosin netissä ratsutallimme pienen hevosenlantaturvetuotannon aina kevään korvalla kotipuutarhoille.

Vastataan Irene Kuhmosen haasteeseen ruoantuotannon tulevaisuuden suunnasta. Suurtuotannossa ei ole mitään moitittavaa. Yrittäjäriski on kuitenkin valtava, kun ulkoiset kustannukset kohoavat ennakoimattomasti.

Jukka Tuori

agronomi, MMM