Haluammeko takaisin sääty-yhteiskunnaksi? Erot lukutaidossa on kurottava kiinni

Pisa-tulokset sen jälleen kertoivat: lukutaito heikkenee. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisun mukaan tuloksissa näkyy ”huolestuttava muutos”. Kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus kertoo, että osaamiserot oppilaiden välillä kasvavat.

Ellemme ala toimia, palaamme pian 1600-luvun malliin, jossa lukutaito oli lähinnä ylhäisten säätyjen, pienen eliitin, yksinoikeus.

Eipä lukeminen tainnut rahvasta tuolloin juuri kiinnostaakaan. Mutta nyt pitäisi kiinnostaa ihan jokaista – asemasta riippumatta. Lukutaito on sosiaalista pääomaa. Ne, jotka lukevat, pärjäävät. Myöhemmin he siirtävät tuon pääoman edelleen jälkeläisilleen.

Lukutaitotutkimuksessa todetaan, että kodin sosioekonominen asema heijastuu lapsen lukutaitoon. Parhaiten lukevat lapset ovat korkean sosioekonomisen aseman kodeista.

Kaikkien ei tietenkään pidä olla tohtoreita, ei edes maistereita. Sosiaalisen pääoman vaaliminen koskettaa kuitenkin meistä jokaista. Se on nykyisen työelämän, demokratian ja tasa-arvon edellytys.

Syyllisiä lukutaidon ja oppimistulosten heikkenemiseen on julistettu häkellyttävällä varmuudella. Ihmismielellä (ja julkisella keskustelulla) on taipumus hakea syitä itsen ulkopuolisista tekijöistä.

Tulisi kuitenkin nähdä muutakin kuin ne kamalat päätökset, joilla koululaitoksemme on romutettu viimeisen 20 vuoden aikana. Tulisi kääntää katse peiliin.

MT (31.12.2023) kirjoitti, kuinka lapsen suhdetta lukemiseen luodaan paitsi tarjoamalla hänelle luettavaa myös antamalla itse esimerkkiä.

Jokaisen kannattaa kysyä itseltään, milloin viimeksi on lukenut lapselleen ääneen. Milloin viimeksi on tehty koko perheellä retki kirjastoon? Onko kotona kirjahyllyä?

Jo pelkästään se, että lapsi näkee kotona luettavan, luo positiivisia mielikuvia kirjallisuudesta ja lukuharrastuksesta.

Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen totesi MT:lle, että kirjan lukeminen vaatii tylsyyden sietämistä. Sitä täytyy harjoitella aivan pienestä saakka runsaiden ärsykkeiden ja mielihyvän kyllästämässä nykyajassa.

Ei ole ihme, että tilastoissa lukutaito heikkenee, jos valmiudet ovat jääneet hankkimatta ennen koulupolun alkamista. Lukutaito on ilmiöiden ymmärtämistä, soveltamista ja suhteuttamista. Pohja luodaan jo kauan ennen kuin lapsi altistuu – ah, niin surkean – koululaitoksemme rapauttavalle vaikutukselle.

Perusteltua kritiikkiä on toki syytä kuunnella. Yliopistonlehtori Aino Saarinen on tuonut esiin näkemyksiään koulun ja opetusmenetelmien uudistuksista.

Ylen (5.12.2023) jutussa hän kritisoi muun muassa opettajan roolin vähenemistä, liiallisen vastuun sälyttämistä oppilaille sekä digitaalisia oppimisympäristöjä.

Mutta niin kauan kuin me aikuiset emme tee osaamme, on utopiaa kuvitella, että oppimistulokset ja lukutaito saadaan takaisin maailman kärkeen. Niin kauan yhteiskunnan sosiaalinen kehityskulku taantuu kohti menneitä vuosisatoja.