Syrjäytyneistä nuorista miehiä on kaksi kolmasosaa, asunnottomista kolme neljäsosaa, vangeista yli 90 prosenttia ‒ Finland, we have a problem!

Viime viikolla vietettiin kansainvälistä poikien päivää. Menikö ohi? Ei ihme. Siitä ei ole muodostunut erityisempää mediaspektaakkelia. Vuoden kiertoon mahtuu niin paljon tärkeitä teemapäiviä: popcorn-päivä, halauspäivä, c-vitamiinipäivä, aurinkolasipäivä - mitä näitä nyt on.

Minä vietin poikien päivää rakentamalla avaruusraketin. Pääinsinöörinä toimi pojanpoika, 6 v. Rakennusmateriaalina käytimme magneettisia palikoita. Härvelin valmistuttua siirryin lennonjohtotehtäviin ja poika tarttui raketin puikkoihin. Tunnin aikana hän piipahti kaikilla aurinkokunnan planeetoilla. Parilla siirto-osuudella raketti putosi lattialle ja hajosi pirstaleiksi. Houston, we have a problem!

Raketin lähtökiitoa seuratessa toivoin hiljaa mielessäni, että sen astronautti saisi ensi syksynä koulunkäyntinsä liikkeelle yhtä rivakasti.

Kaikkien poikien raketti ei koskaan pääse kiertoradalle. Jo ala-asteella ilmenee, että pojat selviävät lukemisesta ja matematiikasta tyttöjä heikommin. Tämä ei ole mikään kansainvälinen trendi, vaan nimenomaan suomalaisen koulutusjärjestelmän erityispiirre. Suomalaispoikien lukutaito on heikompi kuin OECD:ssä keskimäärin. Itse asiassa poikien ja tyttöjen oppimiserot ovat Suomessa OECD:n suurimmat.

Jos pojanpoika jatkaa lukioon, hän huomaa, että tyttöjä luokassa on kuusi kymmenestä oppilaasta.

Matkan varrella poikia tippuu koko ajan kyydistä. Syrjäytyneistä nuorista miehiä on kaksi kolmasosaa, asunnottomista kolme neljäsosaa, vangeista yli 90 prosenttia, alkoholikuolemista kolme neljäsosaa ja itsemurhista samoin. Finland, we have a problem!

Jostain syystä karmaisevat luvut eivät oikein tunnu kiinnostavan. Ovatko hanskat jo pudonneet? Sama haudanhiljaisuus – sananmukaisesti – liittyy elinajanodotteeseen, joka on miehillä viisi vuotta lyhempi (78,6 v.) kuin naisilla (83,8 v.). Entäpä, jos luvut olisivat toisinpäin?

Tasa-arvon mallimaana itseään pitävässä Suomessa vain miesten on annettava nuoruudestaan puolesta vuodesta vuoteen varusmies- tai siviilipalvelukselle – ja kertaukset päälle. Arvelen, että pojanpoikani suorittaa kansalaisvelvollisuutensa koulun jälkeen samaan aikaan kuin monet hänen naispuolisista koulukavereistaan pitävät välivuoden. Kyllä au pair -vuosi Nizzassa aina sissikeikat voittaa.

Tasa-arvon nimissä myös naiset saatetaan velvoittaa lähivuosina kutsuntoihin. Varuskunnan portilta he voivat kuitenkin kääntyä takaisin kotilieden lämpöön toisin kuin 22 000 miespuolista ikätoveriaan.

Hyvää poikien päivää! Se on ensi vuonnakin 16. toukokuuta.

Kolumnin kirjoittaja on politiikan toimittaja.