Riikka Purra: ”On oikeutettua olla sitä mieltä, että bensa-ale on liian pieni – hallituksen veronalennusten joukossa se on kuitenkin suuri”

Alkaessani kirjoittaa tätä kolumnia tarkistan öljyn brent-laadun hinnan. Näyttää olevan yli 90 dollaria barrelilta. Maailmanmarkkinahintojen nousu johtuu öljymaiden, kuten Venäjän ja Opec-valtioiden tuotantoon ja vientiin tekemistä leikkauksista. Öljyn hinta on niin korkealla, että se aiheuttaa globaalilla tasolla inflaatiopaineita – juuri kun uskoimme, että ne alkavat olla helpottamassa.

Hallitus ei voi vaikuttaa öljyn maailmanmarkkinahintaan eikä kukaan meistä ole koskaan niin väittänytkään. Vaikka oppositio innoissaan jakaa leikeltyjä feikkivideoita aiheesta, uskon senkin tietävän tämän hyvin.

Sen sijaan ne muutokset, joille hallitus jotain voi, löytyvät hallitusohjelmastamme. Ja ne ovatkin sitten jotakin aivan muuta, mitä on Suomessa totuttu näkemään.

Hallitus laskee poikkeuksellisella tavalla polttoaineveroa. Se on tosiaan historiallista, sillä yleensä polttoaineeseen kohdistuvat verot ovat menneet vain yhteen suuntaan, ylöspäin. Ensi vuonna veroale on 160 miljoonaa, ja alennukset jatkuvat vuosittain. Tätä summaa on hyvä verrata esimerkiksi työn verotuksen alenemiseen työtulovähennyksen kautta (100 miljoonaa), solidaarisuusveron alarajan noston kustannukseen (60 miljoonaa) tai vaikkapa työmatkakulujen omavastuun nostoon (40 miljoonaa).

Polttoaineveron laskun lisäksi hallituskaudella lasketaan myös autoveroa, nimenomaan vanhemmalta bensa- ja dieselkannalta. Kaikkein oleellisinta on, että myös merkittävästi pumppuhintaa nostavaa jakeluvelvoitetta – eli biokomponentin vähimmäismäärää polttoaineessa – lasketaan selvästi edellisen hallituksen uralta. Ensi vuonna jakeluvelvoite ei nouse yhtään, vuodesta 2025 alkaen selvästi maltillisemmin. Niinpä se ei edes hallituskauden lopussa ole siinä, missä se edellisen sdp-kesk-hallituksen mukaan olisi ollut jo ensi vuonna.

On täysin oikeutettua olla sitä mieltä, että bensa-ale on liian pieni. Hallituksen veronalennusten joukossa se on kuitenkin suuri. Mittakaava on hyvä ymmärtää myös poliittisessa kritiikissä. Valitettavasti taloudellinen tilanne ei mahdollista tämän suurempia veronalennuksia. Ylipäätänsä autoilun valmisteverojen verotuotto muun muassa sähköistymisen myötä on selvästi laskussa.

Ei liene salaisuus, että perussuomalaiset olisi halunnut laskea jakeluvelvoitetta vielä selvästi alemmaksi, kohti EU:n minimiä. Tämä olisi ollut huomattavasti edullisempi ratkaisu kuin kompensaatio polttoaineverojen kautta.

Ruotsi päätyi tähän ratkaisuun – ja laskee vielä verojakin selvästi päälle. Tämän mahdollistaa Ruotsin valovuosia parempi julkisen talouden tilanne – ja ehkä pragmaattisempi suhtautuminen päästövähennyksiin. Maassa siirrytään tuota pikaa ylijäämäisiin budjetteihin, ja velka-aste lipuu alle 30 prosentin. Suomen valtiovarainministeri voi tällaisesta nähdä vain unta.

Jakeluvelvoite on ilmastopäästöjen vähentämisen kannaltakin tehoton väline. Ja kuten todettua, hyvin kallis.

Näiden hallituksen toimien rinnalle haluan nostaa vielä suuret panostukset tiestön korjausvelan purkamiseen, ensi vuonna 250 miljoonaa, ympäri Suomen. On jopa mahdollista, että onnistumme kääntämään korjausvelan laskuun. Sekin olisi historiallista.

Riikka Purra on valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja. Kuva: Kari Salonen

Kolumnin kirjoittaja on valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja.